lauantai 3. joulukuuta 2016

BWT Magic

BWT Magic ohjastaja Ahti Antti-Roiko
WBT Magic ja omistaja Matti Salmi

on vuosina 1999–2003 kilpaillut suomalainen lämminverinen ravihevonen. Sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista Suomessa syntyneistä lämminverisistä. BWT Magic herätti kilpaillessaan suurta huomiota ja sai aikaan innostuksen, jollaista Suomessa ei ollut nähty sitten Charme Asserdahlin päivien 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Viisivuotiskauden keväällä saadun jalkavamman vuoksi hevosen kilpailu-ura huipputasolla kesti kuitenkin vain pari vuotta, eikä se ehtinyt kilpailemaan esimerkiksi Keski-Euroopassa kertaakaan.
BWT Magicin kasvattaja on Suomen suurimpiin hevoskasvattamoihin kuuluva Blue White Trotters. Se kilpaili koko uransa Kalajoelta käsin Matti Salmen omistuksessa ja valmennuksessa. Kolmea ensimmäistä kilpailua lukuun ottamatta ohjastajana toimi Ahti Antti-Roiko.
BWT Magic aloitti uransa keväällä 1999. Se juoksi kolmivuotiskaudellaan kaikkiaan 16 starttia, voittaen 12 kertaa ja sijoittuen kolmasti toiseksi. Kauden merkittävin suurkilpailuvoitto oli kolmivuotiaiden Euroopan mestaruus Tampereella Tärkein ikäluokkakilpailu Kriterium sen sijaan päättyi suursuosikkina kakkossijaan Tuomas Korvenojan Inspiration Riden jälkeen.
Nelivuotiaana BWT Magicin 18 starttia tuottivat 17 voittoa. Kauden ainoa tappio tuli syyskuussa Tukholmassa, jossa hevonen sijoittui toiseksi. Ori kilpaili koko kauden menestyksekkäästi vanhempia hevosia vastaan voittaen muun muassa Kymin Grand Prixin´n ja St.Michelin. Nelivuotiaiden suurimmassa ikäluokkakilpailussa Derbyssä nähtiin jälleen BWT Magicin ja Inspiration Riden välinen taistelu, joka päättyi tällä kertaa BWT Magicin voittoon. Kauden päätteeksi hevonen kävi vielä kilpailemassa Tukholmassa ja tuloksena oli yli 500 000 kruunun arvoinen Solvalla Grand Prix´n voitto.
Keväällä 2001 BWT Magic jatkoi suurkilpailuvoittojensa sarjaa voittamalla Seinäjok-ajon, Finlandia ajon sekä Killerin Eliitin. Toukokuun lopussa ori kutsuttiin Tukholman Elitloppettiin, joka on yksi maailman arvostetuimmista ja suurimmista ravikilpailuista. Karsintalähdössä BWT Magic sijoittui toiseksi italialaisen Varennen jälkeen ennätyksekseen jääneellä tuloksella 10,9a. Finaalissa ori laukkasi loppusuoralla loukaten samalla pahasti jalkansa Vuohisluun halkeamisen johdosta hevonen palasi radoille vasta seuraavan vuoden helmikuussa, mutta ei enää onnistunut nousemaan takaisin huipulle. Viimeisen kilpailunsa BWT Magic juoksi Oulun Äimärautiolla lokakuussa 2003.
Nykyään hevonen vaikuttaa siitosorina ja sillä on yli 60 jälkeläistä.

IKUINEN RAVIMUISTO

Yli 3000 voittoa ajaneen Ahti Antti-Roikon ikuisinta ravimuistoa ei ole vaikea arvata. Se on aikanaan ilmiöksi noussut BWT Magic kokonaisuudessaan.
BWT Magicin Finlandia-ajon uskomaton voittoisa suoritus vuodelta 2001 nousee taatusti useimman raviharrastajan mieleen, kun puhutaan huimimmasta suomalaisen ravihevosen tekemästä yksittäisestä kilpailusuorituksesta.
Ensiaskeleitaan vanhempien hevosten huipulla ottanut ori mitteli tuossa Finlandia-ajossa suomalaisten toivona kansainvälisiä vieraita vastaan. Hevosen voitto ei ollut yllätys, mutta tapa jolla se tuli oli suorastaan käsittämätön Ahti Antti-Roiko kuvainnollisesti tähtipuvussa ohjastama viisivuotias kun kiersi yli puolet matkasta kolmannella radalla ja joutui tarpomaan näin kymmeniä metrejä pidemmän matkan kuin meritoituneet kansainväliset vieraat.
Lopulta voittajaa tarkasteltiin pitkään maalikameran kuvasta ja niukaksi ykköseksi paljastui kuin paljastuikin BWT Magic.
Finlandia-ajoa 2001 Ahti Antti-Roiko muistelee kilpailun tapahtumia kaiholla.
– Eihän tavallisella hevosella olisi tullut mieleenkään yrittää puskea vain kolmatta rataa eteenpäin. Se on yleensäkin mahdoton ajatus, saati sitten tuolla tasolla, kun mukana on vain kaikkein kovimmat. Magiciin oli kuitenkin niin mieletön luotto, ettei se suoritus loppujen lopuksi oikeastaan edes yllättänyt, Antti-Roiko muistelee.
– Törryyttelin vain eteenpäin ja kuvittelin, että muutkin ymmärtävät kuinka hyvä hevonen sieltä tulee, mutta niin ne vain koittivat sinnitellä vastaan yllättävänkin pitkään.

Voiton ratkettua pitkän tarkastelun jälkeen tunnelma oli luonnollisesti katossa, mutta Antti-Roiko muistelee silti ajatelleensa, että voittohan tästäkin pitikin tulla.
Ylivieskalaistreenari myöntää tajunneensa tuon ja monen muunkin "Mupen" suorituksen hurjuuden vasta vuosien päästä.
– Muppe teki niin usein mahdottomasta mahdollisen, ettei se tuntunut enää yliluonnolliselta. Kyllähän sen nyt jälkeenpäin tajuaa, että miten käsittämättömiä suorituksia se teki. Varsinkin se Finlandia-ajo.

Kosketti syvästi ihmisiä

Yksittäisenä voittona Antti-Roiko ei halua nostaa Finlandia-ajoa jalustalle muiden yläpuolelle, vaikka myöntääkin, suorituksen olleen näin jälkeenpäin ajateltuna yksi uskomattomimmista.
– Kymi GP:n voitto nelivuotiaana oli ehkä minulle sellainen merkittävin merkkipaalu. On sekin aika uskomatonta voittaa sellainen lähtö jo neljävuotiaana ja se oli kuitenkin meidän ensimmäinen kansainvälisen tason voitto aikuisia vastaan.
– Solvalla GP:n valloittaminen oli myös ikimuistoista, silloin oltiin kuitenkin ulkomailla edustamassa Suomea ja mediaakin oli paikalla monesta suunnasta.

BWT Magic nousi ilmiöksi yli lajirajojen ja saavutti kiinnostusta sellaisissakin ihmisissä, joita raviurheilu ei ollut ennen kiinnostanut. Hevonen kosketti syvästi muitakin ihmisiä kuin vain taustajoukkojaan. Asia jota Antti-Roiko kaipaa tämänkin päivän raviurheiluun.
– Muppe oli johtotähti, joka edusti Suomea ja menestyi kansainvälisestikin. Sellaista me kaipaisimme nytkin, ja se varmasti lisäisi kiinnostusta koko raviurheiluumme.
–  Se oli kuitenkin pohjimmiltaan tarina amatöörin ja pienen tallin hevosesta, jonka ympärille rakentui uskomaton glooria, Antti-Roiko huomauttaa.






Ote BWT Magicin kilpailuhistoriasta sen kirkkaimmilta menestysvuosilta:

Matti Salmen BWT Magic ehti urallaan juosta 41 voittoa ja 569 339 euroa, vaikka vakava loukkaantuminen päätti sen uran lopulta ennen aikojaan.



sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Jalkapalloilun EM-kisat



Jalkapallon Euro 2016

Jalkapalloilun EM-kisat

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1960

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1964

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1968

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1972

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1976

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1980

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1984

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1988

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1992

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1996

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2000

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2004

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2008

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2012

Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2016

maanantai 30. marraskuuta 2015

Antti Kalliomäki – hopeaa varman päälle

Montrealin vuoden 1976 olympiakisojen seiväskolmikko: kultaa Tadeusz Slusarski Puola, hopeaa Antti Kalliomäki Suomi ja pronssia Dave Roberts USA

Kevät 1976 hymyili Antti Kalliomäelle. Jo huhtikuussa hän piti harjoituksissa rimaa ennen kuulumattomasti 550:ssa. Päivää ennen etelän leirille lähtöä revähti reisi. Siihen meni neljä viikkoa, ja kun hän aloitti uudelleen, reisi repesi taas. Montrealin mitalihaaveiden ylle hiipivät mustat pilvet. Vasta kesäkuussa Kalliomäki kilpaili puolella vauhdilla muutaman kerran.

Ennen olympiakisoja Kalliomäki ei kyennyt ylittämään kuin 535. Hän rakensi kuuntoaa viimeiseen saakka ja vasta muutamaa päivää ennen kisoihin lähtöä hyppy alkoi kulkea. Montrealin harjoituskentällä Kalliomäki hyppäsi helposti 550. Kukaan muu kuin ME-mies ( 570) Dave Roberts ei siihen pystynyt, Toive oli taas hengissä.

Kilpailu oli lievästi sanottuna yllätyksellinen. Ennakkosuosikeista vain Roberts pystyi kipuamaan mitalipallille. Wladyslaw Koazakiewicz ja Earl Bell olivat poissa tolaltaan. Kuka olisi uskonut, että kultamitalin kohtalo ratkesi 510:ssa? Se oli Antti Kalliomäen avauskorkeus, Roberts aloitti 535:stä, ja pudotti ensimmäisellään, Se merkkasi hänen mitalin värin. Kun rima killui 5,5 metrin korkeudessa, mukana oli vielä seitsemän miestä. 520:sta aloittanut Tadeusz Slusarski meni yli ensimmäisellään. Samoin Kalliomäki ja Roberts.

Toistamiseen Kalliomäeltä lipesi kultamitali ensimmäisessä 555:n hypyssä. Kalliomääen toisessa yrityksessä satoi hieman, kolmannella jo selvästi. Kilpailu oli ohi. Pettynein mies oli varmasti Roberts, joka lähes kaatosateessa teki vielä kolme yritystä 560:stä. Onnettomuudekseen hän oli jättänyt 555 väliin.

Olympiamitalistin ja lajinsa SE-miehen Antti Kalliomäen nousu eduskuntaan 1983 ei ollut lajissaan ensimmäinen tapaus. Arvokisamitallisteista siellä ovat ennen häntä olleet mm. Heikki Hasu, Eeles Landström, Voitto Helsten, Kelpo Gröndahl ja Sylvi Saimo. Kalliomäen nousu sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi sopi urheiluedustajan perinteisiin. Antti Kalliomäki nousi kymmenessä vuodessa puolueensa yhdeksi johtohahmoksi.

Antti Kalliomäki

Antti Kalliomäki 1976 Olympialaiset Seiväshyppy

Antti Kalliomäki jättää politiikan



Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7

maanantai 16. marraskuuta 2015

Olympiavoittaja Toivo Loukola Nurmen ja Ritolan kukistaja

Toivo Aarne Loukola syntyi maanviljelijäperheesen 2. lokakuuta 1902 Kortesjärvellä, joka 2010-luvulla liitetty Kauhavaan. Maassamme elettiin ensimmäisen venäläisen sortokauden aikaa: paljon miehiä lähti Amerikkaan vältääkseen laittomat kutsunnat ja mahdollisen sotapalveluksen keisarikunnan armeijassa. Muitakin lätösyitä oli, isllä ”Lännen kultamaahan” oli Suomessa menty aktiivisesti – erityisesti Pohjanmaalta – jo ennen sortovuosia. Myös Toivo Loukolan isä Matti lähti 1904 Atlantin taakse ja tuli sieltä takaisin vasta 16 vuoden kuluttua. Paluu olisi kenties tapahtunut aikaisemmin, mutta 1914 puhejnnut ensimmäinen maailmansota vaikeutti laivaliikennettä, eikä taistelujen riehuminen Euroopassa muutenkaan houkutellut takaisin vanhalle mantereelle.

Loukola juoksi olympiavoittonsa lisäksi kolmessa maaottelussa ja saavutti 11 henkilökohtaista Suomen mestaruutta sekä viisi joukkuemestaruutta. Hän voitti SM-kultaa esteissä 1928-1932, 10 000 metrillä 1928-1929, 1932 ja 1936, 5000 metrillä 1928-1929 sekä kerran 4x1500 metrillä ja neljästi maastojuoksu joukkuekilpailuissa.

Amsterdamin estejuoksu loppukilpailu juostiin 4. elokuuta, kolme päivää alkuerin jälkeen. Ritola ja Nurmi olivat siinä välissä juosseet tuskasta irvistellen kultaa ja hopeaa 5000 metrillä kukistaen vain niukasti Suomesta kotoisin olevan Ruotsin huippumiehen Edwin Widen. Tämä kamppailu aiheutti suomalaiskaksikolle sen verran lisäkipuja, että kummankin osallistuminen esteisiin oli viimeiseen saakka epävarmaa. Kentälle he joka tapauksessa ilmestyivät, mutta kumpikaan ei rohjennut verrytellä lainkaan.

Melkein suljemme silmämme, kun Nurmi ja Ritola ensimmäisen kerran hyppäsivät vesikuoppaan. Nurmi katosi altaaseen, mutta kummaksemme näytti kompuroivan sieltä ylös jäsenet paikoillaan. Mutta Ritola, jonka nilkka oli niin kipeä, ettei hän voinut hypätä alas lainkaan muuten kuin molemmille jaloille yhtàikaa, kiipesi kuiville vasta parikymmentä metriä viimeisen miehen jäljessä”, kertoo Martti Jukola.

Ritola ei tahtonut selivtä kuivaesteistäkään, mutta jatkoi 2500 metriin saakka. Loukola karkasi muilta kahden kilometrin kohdalla. Nurmi eteni tuolloin toisena pystyttyään tasaisella kirimään vesiesteillä aina eroa tehneen estejoukon kiinni. Loukolan irtiottoon Nurmi ei vastannut ja kierrosta myöhemmin heidän keskinäinen eronsa oli jo 30 metriä.

Kun oli juostu 2500 metriä, alkoi Loukolan juoksu silmin nähden hermostuttaa ranskalaisia, jotka yrittivät Nurmen ohitse. Mutta Nyt Nurmi näytti taktikoivan Loukolan eduksi ja pinnisti aina sen verran, etteivät trikolorin miehet päässeet hänen ohitsee ajamaan Loukolaa takaa. Viimeisellä kierroksella näytti Loukolalla olevan voimia runsaasti varastossa. Kellon soidessa ryhtyi Nurmikin vetämään ja jätti tuota pikaa ranskalaiset kannoiltaan. Erinomaisissa voimissa näytti olevan Andersenkin, joka sivuutti ranskalaiset komein askelin ja pää pystyssä, kaula kaarella kin varsahevosela. Jo takasivulla oli taistelu siise selvinnyt suomalaisten kolmosvoitoksi. Loukola tuli maaliin hurjasti kiristäen, saavuttaen parhaan ajan mitä maailmassa on tällä matkalla juostu”, maalaili Jukola ja jatkoi lisäää olympiavoittajasta: ”Toivo Loukolan kortejäsviläisen, laiha ja kuiviin treenattu naama ikkuistettiin kameroin ja filmikonein. Ulkomaalainen yleisä oli ällistyksissään tästä tuntemattomasta suomalaisesta juoksijasta, joka aivan leikitellen oli voittanut kultamitalinsa. Hänen tyyliään kiitettiin jokaisessa lehdessä, jonka käsiimme saimme. Muuan saksalainen urheillulehti lausui, ettei Nurmea kykene rampanakaan voittamaan kukaan muu kuin suomalainen juoksija!”

Toivo Loukolan voittoaika uransa kolmannessa estejuoksussa oli 9.21,8 – epävirallinen maailmanennätys. Tasan yhdeksän sekuntia myöhemmin perille kirinyt Nurmi alitti myös Ritolan olympiaennätyksen voittaen Andersenin runsaalla kolmella sekunnilla. Amsterdamin estejuoksu oli Nurmen ja Ritolan viimeinen kohtaaminen – ja samalla kummankin uran viimeinen olympiajuoksu. Viimeiseksi olympiamenestykseksi se jäi myös Loukolalle ja Andersonille.

Lähdeaineisto Lauri Järvinen Olympiavoittaja Toivo Loukola – Nurmen ja Ritolan kukistaja ISBN 978-952-67897-7-4



maanantai 8. kesäkuuta 2015

Erkki Antila – vähästä kiinni

Erkki Antila näytti kilpailijan lahjansa jo nuorten MM-mittelöissä. 10 kilometrillä hän saavutti hopeaa 1974 jääden kullasta vain kolme sekuntia. Nuorten MM-viesteissä Antila nappasi kolmem mitalia: kultaa 1974, hopeaa 1973 ja pronssia 1975. Aseena näissä kisoissa oli vielä silloin käytössä ollut kivääri. Lisäksi Antila sai nuorten MM-viestihopeaa pienoiskiväärillä, joka vuonna 1978 lopullisesti syrjäytti kiväärin ampumahiihdon kilpailutoiminnassa.

SM-kilpailuissa Antila voitti 10 kilometrin mestaruuden vuonna 1976 heti siirryttyään yleiseen sarjaan. Hän oli siihen mennessä nuorin suomalainen ampumahiihdon Suomen mestari. Päästyään kympillä SM-kullan makuun Antila voitti tällä matkalla Suomen mestaruuden viisi kertaa peräkkäin. 20 kilometrillä hän ylti Suomen mestaruuteen kolme kertaa: vuosina 1977-79.

Vuonna 1976 jurvalaisen maanviljelijan pojan meriittilistaan merkittiin myäs Pohjoismaiset mestaruudet 10 kilometrillä ja viestissä, PM-kultaa hän sai kympillä vielä vuonna 1980 sekä viestissä 1977 ja 1980. Kaikkiaan hän saalisti PM-kisoista 11 mitalia.
Erkki Antila valittiin 1976 Insbruckin olympiakisoihin, mutta nuorukaisen osaksi jäi varamiehen tehtävä. MM-kisoissa 1970-luvulla Erkki Antila ylsi kärkikymmenikköön henkilökohtaisilla matkoilla kaksi kertaa. 10 kilometrillä hän oli kymmenes 1977 ja 20 kilometrillä kahdeksas 1978. Luotettavan viestinmiehen vakiotehtävänä oli hiihtaa avaus- tai kakkososuus. Lake Placidin olympiakisoissa 1980 hän sijoittui kympillä viidenneksi jääden pronssimitalista vain reilun 20 sekuntiaa.

Erkki Antilan tähtihetket osuivat Lahden MM-kilpailuihin 1981. Kisojen avausmatkalla 20 km:llä suomalaisemenstys oli valtaisa. Heikki Ikola voitti ylivoimaisesti maailmanmestaruuden ennen DDR:n varmaa kilpailijaa Frank Ulrichia. Erkki Antila kruunasi suomalaisemenestyksen pronssimitalilillaan. Todellinen jännitysnäytelmä tarjottiin suomalaisyleisölle miesten kympin kisassa, jossa mitalikolmikko mahtui vajaan viiden sekunnin sisään.

Jurvalaisen suksi luisti ja ammunta sujui. Niinpä hän kotiyleisön hurjasti kannustaessa meni niukasti johdoon reilulla kolmella sekunnialla ja maailmanmestaruustoiveet Lahdessa olivat korkealla. Takaa tuli kuitenkin kokenut kettu Frank Ulrich, joka oli voittanut tämän matkan kolmissa edellisissä suurkisoissa. Myös tarkasti ampunut Ulrich pystyi käyttämään hyödykseen taka-ajoasemaansa ja nappasi voiton Antilan ja suomalaiskatsomon pettymykseksi niukalla 1,6 sekunnin erolla. Pronssimitalisti Ranskan Yvon Mougel jäi kullasta vain 4,9 sekuntia. Yleisölle oli tarjottu kaikkien aikojen jännittävin MM-tasonn ampumahiihtokilpailu.

Erkki Antila saalis MM-Lahden henkilökohtaisilla matkoilla oli todella komea: hopeaa ja pronssia. Lahden MM-kisojen jälkeen Erkki Antilan paras MM-sijoitus oli viides tila 20 kilometrillä 1982.

Erkki Antila

Heikki Ikola ampui kolmannen MM:n


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Veli-Pekka Ketola – ammattina jääkiekkoilu

Veli-Pekka Ketola oli kutsuttu NHL-seura Detroit Red Wingsin harjoitusleirille. - Minulle tarjottiin tuolloin sopimusta, jonka mukaan olisin aloittanut NHL-urani Detroitin farmissa. Katsoin silloin parhaimmaksi vaihtoehdoksi palata kotiin korkoa kasvamaan, Ketola muistaa.
Suomalaisen ammattilaiskiekkoilun uranuurtaja Ketolasta kuitenkin tuli, tosin vasta viisi vuotta myöhemmin. Liittyessään syksyllä 1974 puolustaja Heikki Riihirannan kanssa WHA-liigassa pelanneen Wiinipeg Jetsin riveihin oli Vellu samalla ensimmäinen suomalainen ammattilainen Pohjois-Amerikassa.

Suomalaispelaajien lähtöä ammattijäille helpotti myös kotoisessa SM-sarjassamme 1971 voimaan astunut sääntömuutos, joka salli taklaamisen koko kentän alueella. Pohjois-Amerikassa kyseinne sääntö oli olllut käytössä jo pitkään, joten vielä vuonna vuonna 1969 Ketola joutui opettelemaan Detroitin leirillä kokonaan uuden pelityylin.
  • En ollut niin iso, ruma ja ilkeä, mitä siihen aikaan annettiin Suomessa ymmärtää, mutta isosta koosta ja hurjasta luonteesta oli kieltämättä apua ammattilaisena, aktiiviaikoinaan reilut sata kiloa painanut ja penkiltä 170 kiloa raakaa rautaa punnertanut Ketola naurahtaa. Pituutta miehellä on kunnioitettavat 187 cm.

Ketolan uran Winnipewgissä alkoi hienosti, mutta kolmannen WHA-kautensa loppupuolella hänkin sai kokea ammattikiekkoilijan arjen. Yhtenä iltana Vellulle tultiiin vain tylysti ilmoittamaan, että hänet on vaihdettu Calgary Cowboysien Danny Lawsoniin. Kyseisen kauden päätteeksi Ketola palasi Suomeen ja Ässiin.
  • Kaikesta huolimatta WHA-vuosista on mielessä varsin mukava maku. Niin siitäkin huolimatta, ettei ammattikiekkoilijan pallka ollut siihen aikaan mikään hirveä. Jos sitä verrataan tämän päivän pelimiesten palkkaan, oli kyse vain suolarahoista.

186 A-maaottelus pelannut ja kymmenen arvoturnausta maajoukkuepaidassa läpi käynyt Veli-Pekka Ketola palasi vielä kerran Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin kaudella 1981-82 jo 34-vuotiaana veteraanina. Porilainen sentteri sai sittenkin pelata NHL-liigassa.
  • En voinut vastustaa kiusausta, kun Colorado Rockies pyysi minua joukkueeseensa, Ollin siihen mennessä kokenut jääkiekkoilijana lähes kaiken, mutta en NHL-jäitä. Yhden Coloradossa vietetyn kauden jälkeen Ketola naulasi luistimensa naulaan. Hetkeksi. Keväällä 1983 hän palasi vielä kerran tositoimiin auttamaan ykkösdivisioonalaista Kalevan Palloa ja valmentajana Matti Keinosta.

Mikä tek sitten Veli-Pekka Ketolasta yhden kaikkien aikojen parhaista suomalaiskiekkoilijoista. Voimako, kokoko, positiivisessa mielessä hullu porilaisuusko? Ei mikään näistä.
  • Olen miettinyt tuota kysymystä useasti ja vastaus on ollut joka kerta sama. Minä olin ilmeisesti vain hyökkäyspässä pelillisesti huomattavasti muita edellä. Luontaisten ominaisuuksien lisäksi minua auttoi tietysti jo pikkunassikkana Musan kaukalossa hiottu hyvä mailatekniikka, sekä kyky lukea peliä. Maltti oli niihin aikoihin valttia.

Musan vuosinaan Vellu oli innokas urheilija monessa muussakin lajissa kuin vian jääkiekossa. Muistaapa hän olleensa painin pm-kisoissakin.

Veli-Pekka Ketola

Veli-Pekka Ketola

Veli-Pekka Ketola

Veli-Pekka Ketola lähellä kuolemaa Kuopion matkalla

Veli-Pekka Ketola tilastot

Ässät-Kärpät 4.10.2014. Ässälegenda #13 Veli-Pekka Ketola ja aloitusseremoniat.

Jäänmurtaja Jari Kurri

Ketola 5-4 FIN-TCH MM74

Legenda kertoo | Osa 4



Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Tapio Räisänen – mäkihypyn hurma

Taivalkoski on laaja pitäjä Koillismaan erämaiden keskellä. Tyrävaarasta, Tapio Räisäsen kotikylästä, on matkaa kirkolle 30 kilometriä. Tyrävaaran kupeessa kohoaa Kuljunmäki, Se veti puoleensa kylän poikia. Sinne johti myös Tapion askel ilta illan jälkeen. Kuljunmäen luonnonmäestä hän räväytti ensimmäisen mäkiennätyksenäs: 12,5 metriä sälesuksilla.

Tyrävaaran lasten oli jätettävä kotikylänsä 13-vuotiaana mikäli mieli elämässä eteenpäin. Tapiokin lähti keskikouluun kirkonkylälle. Kirkonkylän mäki oli ylivoimainen houkutin nuorelle pojalle. Niin kova oli mäen veto, että koulukirjoja ei ehtinyt majapaikkaa koulunpäivän jälkeen heittämään. Kirkonkylän mäestä ei hypätty pitkälle. Mutta 20-25 metrinkin lento oli tarpeeksi pitkä lentämisen hurman kokemiseen. Tapio koki tuon hurman, ja se tunne ei hellittänyt sen jälkeen otettaan, Oma laji oli löytynyt.

Talvi 1964 oli tärkeä talvi Räisäselle: ensimmäiset kilpailut ja kilpailumatka. Se oli uusi, kiehtova maailma. Menestys, se ei ollut hääppöinen, mutta uudet kokemukset, uudet ystävät ja uudet mäes, olivat nyt menestystä tärkeämmät.
Seuraavana talvena Räisänen oli valmis nousemaan jo Taivalvaaran mäen torniin. Jalassa olivat Matti Pietikäisen vanhat sukset, jotka oliva kulkeutuneet Talvivaaran mäelle. Varttitunnin keräsi 14-vuotias keskikoululainen rohkeuttaan ennen kuin uskalsi lähteä tornista alas. Siinä hypyssä ylittyi yksi tärkeä kynnys. Pelko oli voitettu.
Kun Räisänen sai käteensä keskikoulun päästötodistuksen, ohjasi mäkhyppy jo valintoja elämässä. Räisäsen valinta oli Lahti ja rakennuspiirtäjäkurssi. Salapausselän vanhan puumäesn siluetti piirtyi Lahden taivasta vastaaan korkeana, jopa pelotavana. ”Tuolta minun ei tarvitse onneksi koskaan hypätä”, mietti tulija Taivalkoskelta, Mutta ei kestänyt kuin muutama viikko, niin sama miettijä tuli jo tornisa alas,

Lahdessa Räisänen päsi haistelemaan mäenlaskun tuulia huipulta. Suuret tähdet, Veikko Kankkonen heistä kirkkaimpana, tulivat tutuiksi mäkimontussa. Ne olivat tärkeitä hetkiä Koillismaan nuorukaiselle. Kurssi loppui ja Lahti oli jätettävä. Räisänen muutti Ouluun, missä oli virinnyt mäkihyppyinnostus. Oulun poikien kanssa Räsiänen kiersti Virpiniemen, Muhoksen ja Taivalkosken mäet. Mäet olivat pieniä, mutta hyppyjä kertyi valtavasti valmentaja Sulo Nousiaisen silmien alla.

Läpimurto talvella 1969

Oulusta Räisänen muutti Kajaaniin, missä mäkihyppy eli vahvoja vuosiaan. Heikki Väisänen ja Eljas Heikkinen saivät Räisäsestä hyvän vahvistuksenn KHS:n mäkikaartiin. Keväällä 1969 Räisänen teki läpimurtonsa kansalliseen kärkeen. Se tapahtui syntymäpitänä iltakisoissa, joihin mäkihyppääjät kokoontuivat Rukan kisojen jälkeen. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Räisänen johti kilpailua, ja Juhani Ruotsalaisenkin joutui kyselemään, että minkä näköinen mies se Räisänen on?

Talven näytöt riittivät urheilukomppaniaan, joka oli tuolloin Kajaanissa. Urheilukomppaniassa Räisänen oppi, mitä harjoittelu on ja mitä se vaatii. Sen opetti hänelle Lauri Musakka, joka valmensi Räisästä useita vuosia vielä armeijan jälkeenkin.

Liitto esitti jo Innsbruckiin

Liitto esitti Räisästä jo Innsbruckin olympiakisoihihn 1976, mutta olympiakomitea ruksasi nimen yli. Putoaminen olympiakoneesta ei katkeroittanut Räisästä. Näytöt olivat heikot, hän itsekin ajatteli. Paikka liiton valmennusryhmässä oli joka tapauksessa varmistettu.

Talvella 1977 Räisänen oli seitsemäs sekä lentomäen MM-kisoissa Vikersundissa että Lahden esikisoissa. Se antoi uutta uskoa: mahdollisuuksia parempaankin on. Syksyllä 1977 Räisänen aloitti tiiviin harjoittelun päämääränään Lahden MM-kisat, Hän muutti asumaan Lahteen. Kaikki oli nyt pelissä. Mutta vähällä oli, ettei kisajoukkueen ovi sulkeutunut taas nenän edessä, Räisänen valittiin joukkueeseen viimeisenä varamiehenä.

MM-kisojen suurmäkeä ei pystytty hyppäämään ohjelman mukaisesti. Tuuli siirsi kilpailun seuraavaan aamuun. Numero 41, Tapio Räisänen, leiskautti ensimmäisellä kierroksella 110 metriä, Räisänen oli keskittynyt hyppyynsä niin syvällisesti, ettei hän muista siitä jälkeenpäinkään mitään.
  • Kun kipusin portaita montusta, mittamies sanoi 110 metrin kohtalla, että tähän putosit.Se oli ensimmäinen muistikuvani torrnista lähdön jälkeen.”
Toisen hyppynsä Räisänen muistaa paremmin. Ilmalento ei onnistunut täydellisesti. Sitten alkoi odotus, pitkät jännittävät minuutit. Mies toisensä jälkeen tuli tornista alas, mutta Räisäsen nimi pysyi taululla ylimmäisenä. Viimeinen hyppy ja kilpailu oli päättynyt: suurmäen maailmanmestari 1978 oli Tapio Räisänen.

Kun minä, Erkki Aho, olin Pudasjärven Osuuskaupan markkinointipäällikkönä 1980-luvulla, niin palkkasin Tapio Räisäsen Pudasjärven Osuuskauppaan rakennusinsinööriksi.Tapio Räisänen oli todella fiksu ammatti-ihminen, josta oli suurta hyötyä Pudasjärven Osuuskaupalle.

Tapio Räisänen

Tapio Räisäselle voitto MM-suurmäessä 1978

Maailmanmestari rakensi maalaisparatiisin


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9