torstai 20. marraskuuta 2008

Taloudellisia vaikeuksia ja valmentaja Virosta














Taloudelliset vaikeudet ja jääkiekkojaoston jäsenten erilaiset näkemykset toiminnan suunnasta aiheuttivat sen, että opettaja Lauri Järvinen jäi pois Junkkarien jääkiekkojaoston puheenjohtajan tehtävistä keväällä 1988. Jaoston jäsenten tunteita voidaan kuvata laulun sanoin: aatosta jaloa ja alhaista mieltä, tunteiden paloa ja kylmyyttä siellä. Tämä oli tilanne jääkiekkojaostossa.
Järvisen seuraajana jatkoi Erkki Aho. Taloudelliset vaikeudet olivat tuohon aikaan merkittävät. Nuorisokiekkoilu oli hyvässä nousussa. Siksi monet vaativat edustuskiekkoilun ja junorikiekkoilun erottamista eri seuroiksi.Aika ei kuitenkaan vielä ollut kypsä tällaiseen ratkaisuun.

Rahaa toimintaan pyrittiin hankkimaan kaikin keinoin. Junkkarikiekon Tuki ry teki viikoittain lehteä, jonka nimi oli Särkkäin Sanomat. Lehden päätoimittajana toimi Erkki Aho, joka toimi samanaikaisesti opettajana päivällä Raahen Porvari- ja kauppakoulussa. Hän veti iltaisin saman koulu aikuiskoulutusosaston pitkät yrittäjäkurssit. Päivä- ja iltaopetuksen väliin jäi päivittäin pari kolme tuntia, jolloin Aho kirjoitti koulun koneella jutut lehteä varten, tallensi ne levykkeille ja toimitti toimitukseen Ylivieskaan. Aho kävi taittamassa lehdet painopaikan toimituksessa viikoittain. Ilmoituksia lehteen myivät Martti Saukko ja Marja Vatjus. Lehdellä saatiin kerättyä merkittävä summa rahaa jääkiekkoiluun vuoden aikana. Tuohon aikaan Junkkarien jääkiekkojaston budjetti lähenteli miljoonaa markkaa.

Kovia vahvistuksia ja opiskelupaikkoja

Junkkarit lähti kaudelle 1988-1989 erittäin nimivahvalla joukkueella. Kärppien A-junioreista tulivat Jari Karppinen, Marko Hjelt ja Hannu Suorsa. Heille järjestyi opiskelupaikka Raahen Porvari- ja kauppakoulusta, jossa jääkiekkoveturi Erkki Aho toimi opettajana. Kouvolan liigajoukkueesta Junkkareihin siirtyi Pekka Lilleberg, joka hänkin oli Kärppinen kasvatti. Liigakokemusta oli myös Kärppien Mikko Perkkiöllä. Jari Ervasti jatkoi Kalajoella. Sarjakauden kynnyksellä Tapparan ja Jyväskylän HT:n liigareserveistä saapuivat Sami Ahoniemi ja Hannu Karjalainen, joille myös järjestyi opiskelupaikka Raahen Porvari- ja kauppakoulussa. Maalivahdiksi tuli Raahe-Kiekosta Vesa Korpela.

Junkkarein mahdollisuudet lohkovoittoon menivät loukkaantumisaaltoon, jossa Jari Ervasti ja Sami Ahoniemi olivat pitkään sivussa. Pelaajatilanne kohentui ratkaisevasti kun Tapparan liigajoukkukeen reserveistä Junkkareihin saapui puolustaja Sami Siren ja Porin Ässistä Jari Laitanen. Junkkarit voitti kaikissa keskinäisissä otteluissa Ylivieskan Pallon. Yksi ottelu oli erittäin tasainen sillä varamiehisenä Junkkarit voitti niukasti YPan Ylivieskassa. Jari Nerg maalasi ajassa 59.59 voittomaalin 5-4.

Junkkarit voitti kotonaan Kokkolan Hermeksen 8-3, ottelussa, mikä jäi monen katsojan mieleen. Hermeksen kanadalainen vahvistus Doug Lawrence ei sulattanut jäähytuomiotaan, vaan teilasi törkeästi jäähyaition valvojana toimineen Juhani Sunin heittäen tämän kuin tiskirätin aition lattialle. Kandalainen käytäytyi uhkaavasti niin tuomareita kuin pelaajiakin kohtaan. Ottelun jälkeen Hermes passitti kandalaisvahvistuksen seuraavalla lennolla Kanadaan.

Play off-peleissä Junkkarit sai vastaansa Vantaan HT:n. Ottelua seurasi Kalajoen jäähallissa yli 1100 katsojaa.Vantaa voitti numeroin 7-11, vaikka kahden erän jälkeen tilanne oli 5-5. Toisessa ottelussa Myyrmäen hallissa Vantaa voitti numeroin 8-3. Vantaa HT nousi ykköseen.
Pohjoislohkon tehotilastossa Junkkarien Pekka Lilleberg oli toinen 72 (33+39) pisteellä. Kalajoksista kymmenen parhaan joukossa olivat myös Marko Hjelt ja Hannu Suorsa. Seuran jääkiekkojaoston taloudelliset vaikeudet jatkuivat edelleen. Jaoston puheenjohtaja Erkki Aho laittoi ison summan omaa rahaa jaoston talouden kuntoonsaamiseksi ja koko seuran pelastamiseksi konkurssiuhalta.

Välivuosi ja Viron avut

Sarjakaudesta 1989-1990 muodostui Junkkareille välivuosi. Viron jääkiekkoliittoon oltiin yhteydessä valmentajan ja pelaajien saamiseksi. Neuvottelut käytiin Tallinnassa Erkki Ahon ja Martti Saukon toimesta. Neuvottelut olivat perinteiset venäläistyyliset neuvottelut. Saunailtaan oli varattu runsaasti votkaa ja pari koria olutta. Aamuyöstä Erkki Aho huomasi, että hän oli kahdestaan vastapuolen pääneuvottelijan Viron jääkiekkoliiton puheenjohtajan Rein Millerin kanssa saunanlauteilla. Muut olivat joko sammuneet tai hävinneet teille tietymättömille.

Aamutunneilla Aho palasi takaisin majapaikkaansa Olympiahotelliin. Seuraavana aamuna Rein Miller soitti kahdeksan jälkeen ja pyysi työhuoneeseensa vanhaan kaupunkiin jatkamaan neuvotteluja. Vasta silloin Erkki Aholle selvisi kuka tämä vastapuolen neuvottelija, Viron jääkiekkoliiton puheenjohtaja oli. Hän oli Viron valtionvarainministeri. Neuvotteluun aamulla saapui mukaan Rein Millerin serkku Uno Veski, jolla oli valtava kiinnostus tulla valmentajaksi Suomeen. Ratkaisuun ei vielä tuolloin päästy. Ehkä Rein Miller ei ollut täysin vakuuttunut siitä, että Uno Veski on sopiva henkilö tähän tehtävään.

Parin viikon kuluttua neuvotteluista Uno Veski oli tilannut Virosta puhelun Suomeen Erkki Aholle. Tuohon aikaan puhelut piti tilata edellisinä päivinä. Hätäisenä miehenä Uno oli kiirehtinyt puhelua. Siksi ensimmäinen puhelu herätti Erkki Ahon vähän ennen kahta yöllä jolloin Uno soitti ja ilmoitti, että hän on saanut luvan tulla valmentajaksi Suomeen. Unon kiirehtimispuhelu tuli vähän ennen kello viittä aamulla, jolloin Uno toisti saman asian, minkä hän kertoi jo edellisessä puhelussa.

Erkki Aho ja Martti Saukko lähtivät Viroon varmistamaan valmentaja Uno Veskin tuloa Suomeen. Laivamatka Georg Otsilla sujui hyvin ja Uno pääsi lähtemään Suomeen 8.8.1989. Se oli jotakin uutta ja suurta Unollekin. Se oli Uno Veskin ensimmäinen ulkomaanmatka. Siksi hän tarjosi Aholle ja Saukolle konjakit heti, kun aluevesiraja oli ylitetty. Aho oli järjestänyt Uno Veskille myös liikunnanopettajan paikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Kirjassaan Joenjäältä jäähalliin Uno Veski kertoo valmentajavuosistaan Suomessa. Hän kertoo olleensa todella hermostunut, koska ei ollut viime vuosina valmentajana toiminut. Uno kirjoittaa ettei osannut arvata, että kun Neuvostoliiton lipun alla satamasta lähti niin hän palaisi takaisin itsenäiseen Viroon.

Myöhemmin Virosta tulivat nuoret 16-vuotiaat virolaispojat Olle Sildre ja Rauno Parras, joille Aho järjesti opiskelupaikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen, jonka johtokunnan puheenjohtaja hän toimi. Nuoret virolaiset osoittautuivat liian kevyiksi II-divisioonaan. Kolmas virolainen Indrek Linde tuli yllättäen Suomeen, kun valtionvarainministeri Rein Miller soitti Erkki Aholle ja antoi ymmärtää, että Indrek Lindelle on lähes pakko järjestää opiskelupaikka.

Ahon ollessa käymässä Virossa yllättäen Tallinnan satamassa hänen luokseen tuli mies nimeltään Tönis Linde pojan kanssa ja sanoi, että vie tämä Suomeen. Aho arvasi mistä on kysymys. Hän otti pojan mukaansa ja järjesti Indrek Lindelle opiskelupaikan Kalajoen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen ja sen jälkeen Raahen porvari- ja kauppakouluun. Indrekille oli järjestettävä myös opiston puolelle opiskelupaikka jotta hän vältti Viron armeijan. Kun Indrek Linde palasi opiskelujen jälkeen takaisin Viroon 1990-luvun puolivälissä yhdessä vaimonsa Piret Klaasin kanssa, niin Viron poliisi ampui Piretin autoon erään pankin luona. Piretillä oli lapsi sylissään. Piret kuoli, mutta lapsi jäi eloon. Viron pääministeri Edgar Savisaar kävi henkilökohtaisesti viemässä surunvalittelut vainajan kotiväelle.

Ei kommentteja: