torstai 9. tammikuuta 2014

Armas Taipale – kymmenluvun kiekkovaltias


Armas Taipale

Isä-Järvisen” kiekonheiton perinteitä jatkoi Tukholmassa 1912 ”Iso-Armas”, helsinkiläinen oikeustieteen ylioppilas, tällä kertaa nykyaikaisessa kiekonheitossa.
Viidennen olympiadin kisojen yleisurheilukilpailut Tukholman uudella komealla stadionilla ovat kestäneet viikon verran, ja suomalaiset ovat saavuttaneet jo kolme kultamitalia, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Odotukset olivat korkealla myös kiekonheiton alkaessa perjantaina 12. heinäkuuta 1912, sillä Suomella on mukana kaksi väkevää mitaliehdokasta, komen viime vuoden SE-miehet Elmer Nikander ja 191-senttinen Armas Taipale sekä kolmantena edustajana lähes jäähdyttelymielessä mukana oleva 42-vuotias Verner Järvinen. Suurin ennakkosuosiki on kuitenkin toukokuussa ME:n 47,58 paiskannut USA:n James Duncan.

Kilpailussa oli mukana peräti 40 heittäjää 15 eri maasta, minä vuoksi kolmen kierroksen alkukilpailu käydään viidessä ryhmässä,ja tulosten perusteella vain kolme parasta pääsee finaaliin. Ykkösryhmässä Armas Taipale heittää olympiaennätyksen 43,91, toisessa ryhmässä Verner Järvinen 38,60 ja kolmannessa nilkkavaivainen Elmer Nikander 42,09 Neljännen ryhmän parhaat, amerikkaiset Richard Byrd ja James Duncan pudottavat Nikanderin täpärästi mitalikamppailusta tuloksillaan 42,32 ja 42,28, joten kultamitalin kohtaloa jää ratkomaan yksi suomalainen ja kaksi amerikkalaista.

Finaali on 21-vuotiaan Taipaleen näytöstä, sillä hän kohentaa ensimmäisellä finaalikierroksella olympiaennätyslukemat 44,34:ään ja seuraavalla vielä 45,21:een, joka jää voittotulokseksi, kun Yhdysvaltain miehet eivät kykene parantamaan alkukilpailun tuloksiaan. Niklander oli lopputuloksissa neljäs ja Järvinen 15.s.

Kiekon- ja keihäänheitossa ratkotaan Tukholmassa ensimmäisen kerran olympiamitalii myös molempien käsiten yhteistuloskilpailussa. Kiekkokisaan osallistuu 19 heittäjää, joista kolme parasta pääsee finaaliin. Armas Taipale on jälleen vakuuttava ja voittaa näyttävästi tuloksella 44,68 + 35,35= 80,03. Toisessa ryhmässä Elmer Nikander on paras mies lukemin 40,28 + 31,77= 72,05, ja hän pääsee loppukilpailuun kolmantena miehenä Taipaleen ja Ruotsin Emil Magnussonin jälkeen. Finaalissa molemmat suomalaiset parantavat vielä vasemman käden tuloksiaan ja vievät lopulta komean kaksoisvoiton ylivoimaisen Taipaleen johdolla numerosarjoilla 44,68+38,18= 82,86 ja 40,28+37,68=77,96. Ruotsalainen jäi pronssille 60 sentin erolla Nikanderiin. Verner Järvinen oli lopputuloksissa 12 s.

Olympiavoittojensa jälkeen ja lakimiesopintojensa ohessa Taipale kilpaili 1910-luvulla paljon ulkomailla, minkä vuoksi ensimmäiset Suomen mestaruudet saivat odottaa vuoteen 1919 asti, kaikkiaan nitä tuli viisi 1919-20. Näinä aikoina hän kilpaili myös painissa ja edusti maatamme raskaassa sarjassa PM-kilpailuissa 1920 kuitenkaan menestymättä.

Uransa kovimmassa kunnossa Taipale oli 1913, jolloin hän 13. heinäkuuta Magdeburgissa heitti 47,86 ja 14. elokuuta Kööpenhaminassa 48,27 – molemmat ylittivät ME-tuloksen, mutta Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) ei hyväksynyt niitä virallisiksi. Seuraavana vuonna hän teki Tallinassa ylimääräisellä yrityksellä omaksi ennätykseksi jääneen 48,90. SE-tulosta hän kohensi kolmesti 1912-16. Olympialaisissa Armas Taipale edusti Suomea toisen kerran 1920 Antwerpenissa, missä hän sijoittui kiekonheitossa hopealle vajaan puoli metriä Elmer Nikanderille hävinneenä ja kuulantyönnössä kymmenenneksi, sekä kolmannen kerran 1924 Pariisissa, missä hän oli 34-vuotiaana jäähdyttelijänä jäi kiekossa 12:nneksi.
Valmistuttuaan varatuomariksi Armas Taipale muutti Yhdysvaltoinhin 1923 ja toimi New Yorkissa liikemiehenä eläkeikäänsä asti. Vuonna 1974 hän palasi Suomeen ja vietti viimeiset vuotensa Turussa.

Armas Taipale

Armas Taipale

Armas Taipale

Armas Taipale


Lähdeaineisto: Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7

Ei kommentteja: