torstai 6. helmikuuta 2014

Antverpenistä Pariisiin



Anterpenin ja Pariisin välinen olympiatuli ei ollut Suomen urheilussa pelkkää latautumisen aikaan. Varsinkin yleisurheilun ja painin alalla tapahtui myös tuloksia tuottavaa purkautumista. Urheilu valloitti yhä laajempia kansalaispiirejä harjoittajikseen, mutta samalla urheilu elämänilmiönä levisi sellaisenkin kansan keskuuteen, joka ei itse osallistunut kilpaan muutoin kuin ajatuksin ja puhein.

Suomalaisten painijain voittokulku jatkui Antverpenin jälkeen erinomaisena. Sitä osoittaa vuoden 1921 kuusi maailmanmestaruutta: Kalle Anttila, Oskari Friman, Väinö Ikonen, Edil Rosenqkvist, Jussi Salila ja Taavi Tamminen. Vuonna 1922 niitä korjattiin talteen kolme, Anttilan ja Rosenqvistin lisäksi tällöin kiipesi huipulle Edward Vesterlund.

Yleisurheilussa Antverpenin kisoja seuranneet kolme vuotta olivat Paavo Nurmen yksinvaltiuden aikaa. Nurmen suunnitelmalliset hyökkäykset maailmanennätysten kaatamiseksi 1500-10000 metrin matkoilla onnistuivat merkillisellä varmuudella. Koska urheilumaailmassa ei ollut ainoatakaan juoksijaa, joka olisi kyennyt antamaan hänelle vastusta tai veroapua. Ensimmäiset maailmanennätyksensä Paavo Nurmi teki Tukholmassa kesäkuun 20. päivänä 1921 kuuden mailin matkalla (29.41,2) ja 10 000 metrillä, joka oli luonnollisesti hänen päätavoitteensa. Mailimatkojen ennätykset olivat yleensä sivutuotteita. Nurmi lohkaisi Jean Bouinin 10 vuoden ikäisestä kympin ennätyksestä 18,6 sekuntia.

Kesällä 1922 Paavo Nurmi vieraili ensin suomalaisen yleisurheilujoukkueen mukana Englannissa ja voitti siellä 4 mailin matkalla Englannin mestaruuden ajalla 19.42,2. Yksitoista vuotta aikaisemmin Hannes Kolehmainen oli ensimmäisenä suomalaisena voittanut tämän merkittävän kilpailun (20.05.6). Nytkin Hannes oli mukana, hän sijoittui neljänneksi (20.13,0) 25-vuotias Nurmi kokeili tämän kesän aikana ensimmäisen kerran elokuun 27. päivän Turussa vaihdinpitoa tosissaan. Matka oli 3000 metriä ja aika 8.28,6 uusi maailmanennätys. Viikkoa myöhemmin Nurmi juoksi Tampereella 2000 aikaan 5.26,3, uusi maailmanennätys. Syyskuun 12. päivänä Paavo Nurmi teki Tukholmassa kolmannen tosiyirtyksen Hannes Kolehmaisen 5000 metrin ME:n korjaamiseksi. Aika oli 14.35,2 ja oli 1,3 sekuntia alle entisen maailmanennätyksen. Tässäkin juoksussa syntyi sivutuotteena toinen maailmanennätys: kolme mailia katkesi ajassa 14.08,4. Näin Paavo Nurmella oli nimissään kuusi maailmanennätystä.

Vuoden 1922 syksyllä Suomen yleisurheilumaajoukkue matkusti Pariisiin ja suoritti historiansa ensimmäisen maaottelun. Suomen voitto oli varsin ylivoimainen pistein 102-78.

Matkatessaan Tukholmaan elokuun 23. päiväski 1923 lyömään mailin ja 1500 metrin maailmanennätyksiä Nurmi tiesi, ettei hään olisi tällä kertaan yksin radalla, kuten edellisenä kesänä. Edvin Widen onnitteli Nurmea kahdesta maailmanennätyksestä ( maili 4.10,4 ja 1500 mertiaä 3.53,0), ja Nurmi Widwä kahdesta Ruotsin ennätyksestä (4.13,1 ja 3.54,29. Paavo Nurmi paransi 1923 syksyllä Kööpenhaminassa omaa 3000 metrin maailmanennätystään 8.27,8:aan ja lähenteli 1000 m ME:tä ajallaan 2.31,4.

Pariisin olympiakisojen aattovuonna oli Amerikassa lyönyt itsensä läpi uusi tulokas, ei kuitenkaan jenkki vaan suomalainen Ville Ritola, joka oli voittanut Yhdysvaltain mestaruukia ja lyänyt sisäratojen maailmanennätyksiä keskimatkoilla. Ville Ritola oli asunut 10 vuotta Amerikassa, hän oli säilyttänyt Suomen kansalaisuuden. Niinpä Suomen olympiakomitea kutsui ja kustansi Ritolan talvella 1924 valmentautumaan Pariisin kisoihin samoin edellytyksin kuin Suomessa asuvat kestävyysjuoksijat.

Yleisurheilumme muilla sektoreilla ja urheilussa yleensä vallits noin välivuosina hiljaiseloa. Ainoastaan painijat, Paavo Nurmi ja Ville Ritola olivat antaneet urheiluväelle innostavia puheenaiheita.


Lähdeaineisto Reino Rinne – Pekka Tiilikainen Suomen urheilun tähtihetkiä

Ei kommentteja: