Gunnar Höckert oli perin
kivulloinen lapsena. Hän poti tuhkarokon, hinkuyskän, influenssan
ja vieläpä malarian, jonka aikan kuum nousi 41,2 asteeseen. Oli
täysin epätietoista, jäisikö kymmenvuotias edes eloon...
Kaiken lisäksi
Gunnar-pojalla olii niin heikot nilkat, että hänen oli pakko
käyttää nilkanvahvistimia. Kesti peräti kolme vuotta ennen kuin
hän edes kykeni seisomaan luistimilla. Kaksoisveljensä Lassen
kanssa Gunnar kävi monta rajua tappelua. Kerran hän iski peukalonsa
sijoiltaan Lassen leukaan ja kantoi kättään kipsissä monta
viikkoa.
Lasse-veli oli se, joka
houkutteli Gunnarin juoksemaan eräisiin koulukilpailuihin. Kun Lasee
voitti 1500 metriä, heräsi Gunnarin sisu. Eipähän voita kauan.
Innostus kasvoi niin
suureksi, että purjehdusaharrastus syrjäytyi. Konsuli-isä puhisi
kiukkua, kun Gunnar ei suostunut pyhisin istumaan 22-metrisen
”Karinin” peräsimeen, vaan lähti mieluummin juoksulenkille.
Gunnar Höckert oli niitä
harvoja suomalaisia juoksijoita, joiden voi sanoa harjoitelleen jo
nuoresta pitäen. Hän oli nimittäin niin armoton unikeko, että
kouluun piti mennä joka aamu juosten 1300 metrin taival Kasarminkatu
20:stä Mikonkatu 25:een, Helsingissä. Ja kun poika pääsi perille,
tapasi opettaja lausua hymähtäen: - Jaha, Gunnar Höckert on tullut
– voimme aloittaa tunnin.
Elokuun 7. päivänä
Berliinissä 1936 5000 metrin juoksun viimeistä edellisella
kierroksella suomalaiskolmikko oli omana ryhmänään muiden edellä,
ryhmänä jossa jälleen ”kummitteli” japanilainen Murakoso.
Hänen seuransa ei kuitenkaan suomalaisia hermostuttanut, he tiesivät
loppukirin riittävän pienen Murakoson karistamiseksi kannoiltaan.
Gunnar Höckert, 22, ja ”Losin” 5000 metrin kultamitalimies Lauri
Lehtinen, 34, olivat tämän matkan erikoismiehet. Kersantista
”kultavääpeliksi” näissä kisoissa ylennyt Ilmari Salminen sai
täydentää kolmikkomme, jolle näytti jälleen kypsyvän koko sato.
Sitten kuitenkin sattui Salmisen kaatuminen. Hän astui radan
reunustalle. Salminen kimmahti hetkessä ylös, mutta ennen kuin oli
jälleen vauhdissa – eikä hän enää herkkäään viireeseen
päässytkään – oli koko joukko miehiä lappautunut hänen
ohitseen. Salminen ohitti heistä muutaman, mutta viimeistä
pistesijaa korkeammalle hän ei ehtinyt kiivetä. Olisiko Salminen
kenties kiilautunut Höckertin ja Lehtisen väliin, joka tapauksessa
varmistanut Suomen kolmoisvoiton. Nyt pääsi pronssimitalille
ruotsalainen Henry Jonsson, joka pysty nujertamaan loppukirissä
Murakoson. Höckertin hieno voitto tapahtui ajassa 14.22,2, uusi
olympiaennätys. Lehtisen aika oli 14.25,8, Johnssoni 14.29,0,
Salmisen 14.39,8.
Höckert suoritti
ratkaisevan vetonsa 300 metriä maalista. Viimeisellä suoralla
hänellä oli tilaisuus kurkistaa taakseenkin. Maalisuora oli
kokonaan yksin hänen käytettävissään.
Gunnar Höckert
Gunnar Höckert
Gunnar Höckert
Lähdeaineisto Antero
Raevuori Huippu-urheilun maailma 1 ISBN 951-0-086688-6,
Reino Rinne – Pekka
Tiilikainen: Suomen urheilun tähtihetkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti