torstai 27. maaliskuuta 2014

Viimeinen suomalaistriumfi



Berliinin kympin lähtöviivalla katselivat suomalaiset syrjäkarein vain muutamia vastustajiaan. Britti Burns tai Puolan Noji, Japanin Murakoso tai Argentinan Zabala... Joku heistä saattaa sekoittaa suunnitelmat, mutta kuka..

Kovinkaan monella maailman viidestäkymmenstä kolmesta kansakunnasta ei ole kyllin painavaa panosta nyt alkavassa näytöksessä, mutta mielenkiinto ei sen vuoksi ole vähäisempi. Tämä kilpailu kaikkai maita ja kansoja edustavan katsojajoukon silmien edessä, kymmenien miljoonien kodeissa seuraavien ihmisten kodeissaan seuraavien ihmisten kuunnellessa on harvinainen näytelmä, vaikka se esitetetään ja eletään puolen tunnin kuluessa.

Juoksijat ilmestyvät vihreän stadion ruskealle hiilimurskalle. Kymmenettuhannet kiikarisilmät tutkivat heitä. Yksikään merkitsevä nimi tai numeron omistaja ei jää osattomaksi. Mutta suurimman ennakkohuomon kohteeksi joutuivat sinipaitaiset siniristilippua rinnassaan kantavat suomalaiset. Valittamisen aihetta ei varmaankaan olisi myös Japanin pienellä vinosilmäisellä Murakosolla, jos hän ihmisten tuijottelusta välittäisi.

Jo ilmestuyy paikalle myös valkotakkinen lähettäjä. Hänellä on ollut äskettäin tarkkutta vaativa tehtävä pikamatkojen starttikuopilla. Se näkyy hänen merkkipistoolinsa uljaasta asennosta, hartoiden kohentumisesta, koko olemuksen valppaudesta. Niin kuin jouku ehkä tälläkin matkalla pyrkisi varastamaan. Kuuluu paukaus. Valtavan sähkökellon sekuntiviisari alkaa sätkähdellä vaaksanmittaisia askeleitansa.

Kiihkeässä sekalaisessa tahdissa pinkaisee kymmenpäinenn valiojuoksijoiden serua, hätäisimmät kiivasti johtopaikkaa tavoitellen. Mutta jo ensimmäisellä suoralla joukko hajoaa ja venähtää. Sinipaitaisten kolmikko vain pysyttelee rauhallisesti keskellä yhdessä, vaikka japanilainen on syöksähtänyt heti johtoon. Jälkimmäistä seuraa askeltuntumassa, molemmilta puolilta rinnalle pyrkien, epälukuinen joukko valkoisia, tummapintaisia, tunnettuja ja tuntemattomia tekijöitä. Japanin Murakoso on ja pysyy johdossa, tikkaa kuin ompelukone suuren viheriäisen näyttämömaton reunaa.

Hänet on jo huomattu laajan katsomon kaukaisimmillakin parvekkeilla. Kymmenentuhannet silmaparit ja kiikarisilmät tarkastelevat pienen idän miehen johtamaa kilpailua.
Viides kierros on jo joutumassa umpeen. Ensi sijoista kamppailevassa kärkijoukossa on tapahtunut useita vaihdoksia. Pieni itsepäinen idän mies vain ei vapise, ei vilkaise edes taakseen. Nähtävästi hän jo hengessään tietää ja tuntee, mitä sieltä seuraa. Hänen kohtalonsa sieltä lähenee. Melkeimpänä huomaamatta puikkelehtien on kolmen sinipaitaisen suomalaisen ryhmä kaivautunut kierros kierrokselta yhä pitemmäksi venyvän juoksijajoukon kärkipuoleen. Kolmannen kilometrin keskivaiheilla he yhtyvät japanilaiseen. Kvartetti on nyt selvä.


Laaja katsomu huutaa ja kohisee. Mutta idän poikien ja tyttärien aitio kuhisee kuin pöyhäisty muurahaispesä. Heidän valkoisten käsilippujensa veripunainen aurikon nousee ja laskee. Arvokkaasta pidättyväisyydestä ei mahtane näkyä jälkeäkään muualla kuin pienen tulirintamassa taistelevan Murakoson kasvoilla. Ne ovat edelleen värähtömättömät. Näin katkeaa tämän pienen itsepäisen muurahaisen johdolla kolmas, neljäs, jopa viideskin kilometri.

Mutta sitten tapahtuu sellaista, jota on jo hiljalleen odotettu. Kiinteäksi rymäksi kiteytynyt sinivalkoisten joukko ryntää idän miehen kimppuun. Ensinnä sujahtaa ohitse Iso-Hollo. Tuota pikaa seuraa jämeräpiiriteinen Askola. Kolmas suomalainen, Kouvolan kova Salminen, seuraa vaivattomasti maanmiehensä matkassa.

Pienen japanilaisen tahti hämmentyy hieman, mutta lopussa mies ei ole, ei läheskään. Hän selviytyy pian, vetää raon kiinni, ja merenä kohisevan katsomon yllyttämänä tämä sisukaa muurahainen kierähtää jälleen johtoon harppauksin, joita ei luulisi hänelle mahdollisiksi.

Katselijat japanilaisten ryhmässä ja muuallakin nousevat seisomaan, huutavat suoraan ääneen. Radalla juokseva muurahainen näyttää imevän voimaa siitä. Mutta pienen hetken kuluttua uhkaava suomalaiskolmikko jälleen ottaa äskeisen paikkansa, Askola ja Iso-Hollo kärkimiehinä vaihdellen.

Jäljellä on enää neljä kierrosta. Sitkeä idän mies kokoaa vielä kerran viimeisensä ja pääsee kuin pääseekin kärkeen. Ihmeisiinn uskvoat innostuvat rajattomasti. Tällä kertaa ei urhea pikkumies kuitenkaan enää kestä. Voimakas ja voimantunnostaan täysin tietoinen kolmikko murskaa, jauhaa hänet häviävän urhelijan kohtalon säälimättömässä myllyssä.

Suomalaiskolmikko piti päänsä kylmänä ja noudatti tasaista kolmen minuutin kilometrivauhtiaan. Siinä oli sinivalkoisen triumfin salaisuus.

Kymppitonnin kolmoisvoitto 1936
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kymppitonnin_kolmoisvoitto_1936_4915.html#media=4923
Berlin 1936 men's 10000m


Lähdeaineisto Antero Raevuori Huippu-urheilun historia 1 ISBN 951-0-08689-4

Ei kommentteja: