Sankarivainaja-maailmanmestari
Birger Waseniuksen puoliso ojentaa pikaluistelun uudelle
maailmanmestarille kukkia Suomi-Ruotsi-jääpallomaaottelun
erätauolla.
Helmikuun 16. päivänä
1947 yli 30 000 katsojaa todistaa Oslon Bislett-stadionilla, kun
29-vuotias Lassi Parkkinen kiertää rataa yhdessä Norjan Sverre
Farstadin kanssa. Kyseessä on maailmanmestaruus, ei enempää eikä
vähempää, matkana 10 000 metriä. Parkkisella on varaa hävitä
norjalaiselle 21 sekuntia. Hän tietää sen, Farstad tietää sen,
yleisö tietää sen. Parkkinen luistelee kuin hurmiossa ja lyö
norjalaisen lopulta 30,4 sekunnilla. Hän on maailmanmestari, Suomen
viides kautta aikojen.
Lassi Parkkinen oli ollut
mukana jo Helsingin MM-kilpailuissa 1939, kun sittemmin talvisodassa
kaatunut Birger Wasenius voitti edellisen maailmanmestaruuden. Hän
oli menettänyt kenties parhaat vuotensa rintamalla, elämä ja
urheilu tuntuivat olevan vasta alussa. Maailmanmestaruus, veiläpä
Oslossa, viesti maailmalle, että Suomen urheilu oli edelleen
olemassa.
Lassi Parkkinen ehti
nousta kansalliselle huipule jo ennen sotia. Ensossa Vuoksen rannalla
vietettyjen poikavuosien läpimurto osui nuorten Ruotsi-maaotteluun
1937, jossa Parkkinen voitti kaikki matkar. Juniori katsottiin niin
hyväksi, että hän pääsi seuraavana vuonna ensimmäisiin
MM-kisoihinsa Davosiin. Siellä hän oli yhdeksäs. Ylioppilastalvena
1939 Helsingissä käydyt MM-kisat menivät vähän huonommin, mutta
vuosiahan oli. Lisäksi voitto tuli kuitenkin Suomeen, Birges
Waseniukselle.
Sodan aikana Parkkinen
harjoitteli sen minkä olosuhteilta pystyi ja nousi Suomen parhaaksi.
Kun kilpailutoiminta alkoi elpyä, Parkkinen oli heti mukana. Hän
paransi v. 1946 sekä 5000 ja 10 000 m;n SE:tä ja luisteli seuraavan
vuoden alusssa akateemiseksi maailmanmestariksi. EM-kisoissa
Tukholmassa hän oli kahdeksas, ei siis mikään suosikki ennen Oslon
MM-kisoja. Oslossa kaikki kuitenkin meni kohdalleen, ja Parkkisesta
tuli maailmanmestari. Vuoden lopulla häneti valittiin yhdessä
maratonjuoksun Euroopan mestarin (1946) Mikko Hietasen kanssa Suomen
parhaaksi urheilijaksi.
Sankt Moritzin kisojan
alla Parkkinen joutui olemaan harjoittelemata kaksi viikkoa
noidannuolen takia. Hän pääsi kuitenkin mukaan ja otti mitalin,
hopeaa 10 000 m:llä. Toinenkin oli lähellä. 1500M:n pronssi jäin
vain 0,7 sekunnin päähän.
Oslon talvikisoissa 1952
Parkkinen ei ollut parhaimmassa vireessään, mutta niiden jälkeen
MM-kilpailuissa Hamarissa nähtiin vielä kerran
taistelija-Parkkinen. Norjan Hjallis Andersenin piti voittaa miten
tahtoi, mutta olympiakisoista sisuutnunut Parkkinen piti Andersenia
tiukalla loppuun asti, ei voittanut, mutta teki kilpailusta kilpailun
ja otti hopeaa.
Jäähyväiset MM-jäille
Lassi Parkkinen jätti Helsingissä v. 1953. Hän luisteli uransa
aikana kaikkiaan neljä kotimaan ratojen Suomen ennätystä: mm. 1952
yhteispiste-ennätyksen 199,723 rikkoen Clas Thunbergin 24 vuotta
vanhan SE:n.
Lassi Parkkinen
Lassi Parkkinen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti