lauantai 19. heinäkuuta 2014

Sten Suvio – lajilleen vihkiytynyt


Urheilun suurimmistakin tähdistä vain harva vihkiytyy niin täydellisesti lajilleen kuin nyrkkeilymme ensimmäinen olympiavoittaja Sten Suvio. Hän oli myös suomalaisen nyrkkeilyn uupumaton ideologi, joka lähes tieteellisen tarkasti paloitteli tämän vaativan urheilumuodon mikroskooppisiin osiin kootakseen ne uudelleen parhain mahdollisin tuloksin.

Berliinin olympiakisojen nyrkkeilykilpailujen välisarjassa oli mukana alunperin 25 ottelijaa. 15.elokuutta 1936 li myöhäisiltana mahtavan Deutschlandhallen kehässä jäljella vain kaksi miestä. Saksan Michael Murachin ja Suomen Sten Suvion noustessa kehään oli tunnelma lähes 20000 katsojan täyttämässä, tupakansavuisessa hallissa noussut edellisten ottelujen jälkeen lakipisteeseensä.

Willy Kaiser oli jo hankkinut isäntämaalle alimman sarjan kultamitalin, ja nyt odotettiin toista, olihan voimansa tuntevalls kansallissosialistisella Saksalla mukana neljä loppuottelijaa. Suomalainen oli tuntematon suuruus, vaikka olikin ehtinyt raivata tieltään neljä aikaisempaa vastustajaansa. Mustapaitainen ja valkohousuinen Murack aloitti täydellä vauhdilla ajaen vastustajaansa tarkkailevaa sinipaitaa edellään. Muutama osuma menikin perille, pistejohto ois saksalaisen ja ote kultamitaliin selvästi havaittavissa.

Murachin laskelmat olivat muuten oikeat, mutta hän ei tuntenut Suvion taktisia kykyjä. Vauhti jatkui toisessa erässä, Murah tuli yhä rohkeammaksi. Tummatukkainen suomalainen katseli vielä hetken, osu tunnustelevasti vasemmallaan ja täräytti sitten tarkan oikean koukkunsa hyökkävän Murachin leukaan. Iskussa oli ruutia, se tehosi ja saksalainen menetti paitsi tasapainonsa myös henkisen yliotteensa. Ennen erän loppua Suvion oikea osui uudelleen jarkuen vielä molempien käsien iskusarjalla. Ottelua Suomen radiolle selostanut tohtori Martti Jukolakin yltyi lisäämään kuuntelijain jännitystä, olihan tilanne tasaantunut ja Suviolla jopa mahdollisuuden kultamitaliin.

Kolmannen erän alussa ottelu oli jo lähellä ratkaisuaan. Suvio hallitsi ottelua, saksalaisen kunto alkoi pettää ja hän joutui hakemaan turvaa kanveesiltakin. Jukolan mjukaan olisi neljäs erä merkinnyt suomalaisentyrmäysvoittoa. Amatööriottelun kesto on kuitenkin kolme erää ja niiden päätyttyä olivat tuomarit yhtä mieltä Suvion voitosta.

Suomen nyrkkeily oli saanut ensimmäisen kultamitalinsa. Loppuottelijan ohimoille painettiin näiden kisojen tapaan laakeriseppele. Voittaja sai ikuiseksi tarkoitetuksi muistoksi tammipuun taimen, joka valitettavasti jäi Talvisodan Vippuriin. Suomessa myöhemmin kehitetty tarina, jonka mukaan itse Adof Hitler olisi poistunut Murachin tappion jälkeen katsomosta ei pidä paikkaansa. Kaikkiin tilaisuuksiin ei tarmokas valtakunnankanslerikaan ehtinyt.

Ennen loppuottelu oli 24-vuotias Suvio ehtinyt kukistaa Japani Keikan Rin, Australian Arthur L. Cookin, Unkarin Imre Mandin ja Tanskan tulevan pronssimitalimiehen Gerhard Petersenin.

Historiallinen legenda kertoo Viipurin pamauksesta, kun Knut Posse räjäytti kaupungin tunnuksena edelleen olevan linnan. Sanonta tunnetaan myös nyrkkeilyssä ja se liittyy Sten Suvioon. Viipurin Voimailijoiden painisalilla nuorukainen lumoutui nyrkkeilyyn. Ensimmäisen kerran Suomen maaotteluedustajaksi hänet valittiin 19-vuotiaana. Viipurilainen yllätti Ruotsin Per ”Pelle” Edlundin tyrmäämällä tämän toisessa erässä Helsingin Kaartin maneesissa 15. helmikuutta 1931.

Neljä muutakin maaotteluaan Suvio voitti. Suomen nyrkkeilijät kohtasivat siihen aikaan vain ruotsalaisia ja virolaisia. Muissa suurkilpailuissa ei Suvio olympiakisojen lisäksi päässytkään näyttämään kykyjään.
Olympiavoittonsa jälkeen Suvio siirtyi ammattilaiseksi menestyen kohtuullisen hyvin. Uusi ura alkoi tosin Lontoossa tappiolla vuoden 1934 amatöörien Euroopan mestaria Dan McCleavea vastaan.

Sotavuoden vaikuttivat tuntuvasti Sten Suvion uraan. Jatkosodan hyökkäysvaihe oli tuhota koko miehen, kun vihollisen kranaatti riisui osan asepuvusta ja repi oikean käden Petroskoin porteilla Aunuksen Villavaarassa 28. syyskuuta 1941.
Joku toinen olisiunohtanut ainakin nyrkkeilun, mutta jo vuoden 1942 marraskuussa Sten Suvio otteli saksalaisen Hans Heuserin kanssa ja voitti tämän. Jatkossa Stepan käsi sidottiin ja pehmustettiin iskuja kestäväksi niin, että hän nyrkkeili vielä vuoteen 1949 saakka.

Naapurimaa Ruotsi arvosti hänen valmeustietouttaan ja palkkasi Suvion hoitamaan sinikeltaista nyrkkeilyä vuosiksi 1949-57. Myöhemmin hän toimi muutaman vuoden ajaksi 1960-luvula myös Turkissa. Ruotsin kaudella kuuluivat maan edustusmiehiin esimerkiksi Euroopan mestari Stig Sjölin ja tuleva maailmanestari Ingemar Johansson, joita molempia Suvio avusti maaotteluissa Suomeakin vastaan. Sten Suvio koki suurimpana katkeruuden aiheena sen, ettei hänestä tullut koskaan Suomen Nyrkkeilyliiton päävalmentajaa.

Sten Suvio

Sten Suvio – Michael Murach


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

Ei kommentteja: