keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kultaa, hopeaa, pronssia

Lydia Widwman, olympiavoittaja

Se oli kauhistus monille, kun olympialaiset avautuivat naishiihtäjille. Norjalaiset päivälehdet pyörittelivät tapahtunutta palstoillaan kuin kuumaa perunaa ja päätyivät ainakin rivien välissä siihen, että kilpahiihto ei oikein sovi naisille, se on epäeettistä, miesten hommaa se on. Järkevät perustelut puuttuivat ja ennakkoluulot jylläsivät, norjalaiset ovat sitkeän vanhoillisia kaikkissa traditioissaan.

Keskustelut olivat kuitenkin turhia, sillä naiset hiihtäisivät olymmpiavoitosta ensi kertaa Oslossa, Holmenkollenilla, lauantaina 23. päivänä 1952. Pari vuotta aikaisemmin Kerttu Pehkonen ja Tyyne Wideman skeä ruotsitar Märta Norberg olivat näyttäneet osaamistaan Keski-Euroopassakin. Hiihtoherrat olivat nyökkäilleet maireasti ja Kansainvälinen Olympiakomitea oli näyttänyt vihreää valoa.

Naisten pääsy olympialaduille oli sinänsä aikamoinen rysäys. Suurta kestävyyttä vaativia lajeja pidettiin yleensäkin heille sopimattomina. Ja nyt kymmenen kilometriä … ja kilpaa! Eikö lyhyempikin matka olisi riittänyt? Eihän naisten pisin jouksumatkakaan olympialaisissa ollut kuin 200 metriä...

Tumma, verevä ja runsaspovinen jugoslavialainen Nada Birko... hento norjalainen aiturityttä Laila Askersrud sekä tanakka Rakel Wahl... vaalea germaani Hanni Gehring ...viisikertainen Ruotsin hiihtomestari, lyhyt mutta vahva Märta Nordberg …. suomalainen Lydia Wideman, 12-lapsisen perheen toiseksi nuorin muttalähtöön valmistautuvista hiihtäjistä vanhimpia 31 ikävuosineen,

Joukko oli kirjavaa varusteiltaan ja ulkonäöltään, krjavaa se oli myös taidoiltaan ja kestävyydeltään. Molempia kuitenkin vaadittiin, kestävyyttä eritoten, sillä naisten laatu oli jokseenkin sama kuin miesten viestinhiihdon kiekka. Sitä taas oli pikamatkan erikoismies Paavo Lonkila todennut:-En ou ikkää hiihtännä näe raskasta latuva... Helppo ei siis kilvasta kaikille tulisi, ei ainakaan keskieurooppalaisille, joista muutamat vaikuttivat enemmän alppihotellien mannekiineilta kuin olympiaedstajilta.

Kello 11.00,30 Suomen aikaa sauvoi ensimmäisenä naisena olympialadulle Sirkka Polkunen, ammustehtaan työläinen Vihtavuorelta Jyväskylän takaa, ja viimeisenä kello 11.11.00 Mirja Hietamies, nauravainen ja tummakulmainen talontytär Lemiltä.
Latu oli huono ja mutkainen, nousi viisi kilometriä ja laski loput viisi. Eniten tarkkailijoita oli kertynyt jyrkimpiin vastamäkiin, mutta he saivat odotettua vähemmän sitä mitä olivat sisimmissään uskoneet näkevänsä – palttinankalpeita kasvoja, väsymyksestä notkuvia käsiä jajalkoja, tuskaisen vaivaista räpistelyä. Kaikki neljä suomalaista nousivat jopa jyrkimmät vastamäet juosten eivätkä tasaiselle päästyään hellitäneet ollenkaan vauhtiaan. Se oli ihmeiden ihmese!

Jälki on menimisen makuinen. Väliaika-asemalla hieman puolimatkan jälkeen Lydia Wideman johti minuutin, Mirja Hietamies hiihti toisena, sitten hänestä 10 sekunnin päässä Sirkka Polkunen ja Märtä Norberg, ainoa virolainen. Ja kukapas oli triummfia varmistelemassa kuin lahtelaistunut tohmajärveläistyttö Siiri Rantanen, joka hurjilla käsivoimillaan työnteli vain viisi sekuntia parivaljakosta jääneenä!

Lydia Wideman säilytti reilun etumatkansa ja hiihti maaliin voittajana – hymyillen, vaivattomasti. Vajaan kymmenen minuutin kuluessa selkeni koko riemastuttava totuus: Mirja Hietamies hopeaa, Siiri Rantanen pronssia. Vain Sirkka Polkunen oli joutunut hellittämään: ensimmäisenä hän hiihti kyllä maaliin elo- ja valokuvaajien ristitulessa mutta jäi kilvan viidenneksi – Märta Norbergin pääsi rikkomaan suomalaisrintaman.

Kertaheitolla suomalaistytöt olivat kaataneet naishiihtoon kohdistuneita ennakkoluuloja kuin pätkän lahoa aitaa – niin helposti ja rytmikkääästi he olivat kymmenen kilometriään taittaneet.

Lydia Wideman

Mirja Hietamies

Siiri Rantanen



Sirkka Polkunen


Lähdeaineisto Huipu-urheilun maailma ISBN 951-0-08692-4

2 kommenttia:

Terho Paavilainen kirjoitti...

Se Veikko Hakulisen paljon puhuttu 50km hiihtoaika 3.33.33 ei Veikon haastattelun mukaan pidä paikkaansa, se oli muutaman minuutin parempi. Hän kertoi haastattelussa että toimittaja pyysivät häneltä luvan että saako sen laittaa näin ja hän lupasi, minutti sinne tai tänne ei merkkaa mitään

Terho Paavilainen kirjoitti...

Kommentti on jätetty.