lauantai 11. lokakuuta 2014

Elisk Ask – työäispoika Tehtaankadulta


Elis Johan Ask syntyi Helsingissä 10. huhtikuuta 1926 talossa, jonka tontilla sijaitsee nykyään Venäjän tasavallan suurläehtystö. Lapsuutta olivat hyvät haltijat hallinneet, sillä lähtö maailmalle tapahtui sanan täydessä merkityksessä pohjalta. Kotioloissa ei ollut kehumista. Alkoholisti-isä kierteli maailman merillä ja äiti yritti hoidella kolmilapsista perhettä. Askille itselleen on alkoholi pysynyt kauhistuksena. Hänen mielestään pikkuisen maistava on juoppo ja peräti juovuksissa oleva jo valmis alkoholisiti.

Elis Askista olisi saattanut tulla huippu-urheilija lähes lajin kuin lajin piirissä, mutta hän sattui valitsemaan nyrkkeilyn. Palkntoja tuli kyllä yleisurheilusta, mäkhypystä ja varallisuuden tehtyä mottoripyörän hankinnan mahdolliseksi, myös rata-ajosta. Helsingin Tarmo oli 1940-luvun tunnetuimpia nyrkkeilyseuroja ja sen valmentaja Arvi Lehtevä ohjasi pienikokoisen ”Negrun” aluksi heti lupaavalle amatööriuralle. Maaottelut Ruotsia vastaan ja vakuuttavat voitot SM-kehässä antoivat jo näyttöjä tulevaisuudesta.

Tavoitteena oli silti koko ajan ammattilaisuus eikä siinä odoteltu enempää vuoden 1947 EM- kuin vuoden 1948 olympianyrkkeilyjäkään. Jälkimmäisissä Ask kyllä Lontoossa oli avustaen sivutöinään Suomen joukkuetta. Päätehtävänä oli samoihin aikoihin White Cityn stadionilla hankittu 8 3rän ratkaisematon Australian kokenutta Eddie Milleriä vastaan.

Tilaisuus jätti olympiatouhut varjoon, sillä paikalla oli 48 000 katsojaa, kun Englannin Freddie Mills voitti raskaan keskisarjan MM-tittelin amerikkalaiselta Gussi Lesnevishilta. Tätä ennen oli Ask ehtinyt jo iskeä itsensä Göteborgin vaativan ja myös asiantuntevan nyrkkeily-yleisön sydämiin.

Joulukuussa 1946 paitansa 20 vuoden ikäisenä riisunut suomalainen oli ehtinyt käydä ja voittaa vasta kymmenen ottelua, kun Ahlqvist otti riskin. Hän kutsui Göteborgin Messuhalliin Ranskan mustalaisen Theo Melinan Askia vastaan. Tämä oli parin vuoden takainen kääpiösarjan Euroopan mestari ja ehtinyt urallaan jo 96 otteluun. Näistä Melina oli hävinnyt vain 17 ja tyrmännyt koleeem edellistä vastustajaansa. Nyt maaliskuussa 1948, vastaan tuli lapsellisen näköinen suomalainen. Sen ottelun paikalla olleet muistavat pitkäään, ja siin Ask otti yhden koko uransa arvokkaimman voiton.

Ottelu alkoi rajusti eikä Aski ottanut ainuttakaan taka-askelta. Toisessa erässä Melinan vasen koukku poskipäähän pudotti Elikseltä pari hammasta, mutta siitä lähtien ranskalainen oli ottavana puolena. Hänen silmäkulmansa turposi erä erältä,ja kuudennen erän jälkeen ranskalaisen avustajat luovuttivat välttääkseen uhkaavan tyrmäystappion.

Voitto avassi suomalaiselle tien Englannin ja vuotta myöhemmin myös USA:n kehiin. Teh Ring-lehti nosti hänet ensimmäisenä suomalaisena Gunnar Bärlundin jälkeen 10 parhaan arvolistalleen. Korkeimmillaan Elis Ask oli tammikuussa 1949, jolloin edellä hoyhensarjassa olivat vain maailmanmestari Sandy Saddler, tälle tittelinsä menettänyt Willie Pep ja ranskalainen Euroopan mestari Ray Famechon. Puhuttiin jo mahdollisesta EM-ottelusta.

Amerikan matkalle Ask lähti yhdessä Ahlqvistin kanssa. Siellä hänen asioitaan ryhtyi hoitamaan itse legendaarinen maailmanmestari Jack Dempsey. Ask palassi pettyneenä Suomeen ja teki vielä ooisenkin lännen matkan, joka päättyi musertavaan kahden erän tappioon Jackie Gravesille Minneapolissa 29. kesäkuuta 1950.

Joku toinen olisi luovuttanut, mutta ei Elis Aski. Paino putosi kevyen sarjan lukemiin eli 61,2 kiloon vatsan reistaillessa hermopaineiden ja väärän lääkityksen jäljiltä. Kova yritys ja voitto Tanskan Jörgen Johansenista keväällä 1951 hankkivat Askin tilaisuuden EM-otteluun ensimmäisenä suomalaisena.

Mestari oli Ranskan Pierre Montane, joka suostui 1,5 miljoonalla markalla saapumaan elokuussa 1951 Helsingin Messuhalliin. Katsomo oli tietenkin loppuunmyyty. Silti tuloista jäi haastaja-Askille vain hädin tuskin ruokarahat, mutta sehän on yleensäkin ollut haastajan osa. Voitto korjaa hieman tilannetta.
Tuohon otteluun Aski harjoitteli ja latautui niin hyvin kuin niissä olosuhteissa pystyi. Mestarikin joutui toteamaan hetkensä tulleen, ja 12. erässä suomalaisenpitkä vasen suora koukku tyrmäsi Montanan täydellisesti. Elis Ask oli ensimmäinen suomalainen Euroopan mestarimme, ja vaikka titteli pysyikin hänellä vain vajaan puoli vuota, jää saavutus nyrkkeilymme aikakirjojen kultaisimmille sivuille.

Elis Ask









Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit ISBN 951-30-8903-7

Ei kommentteja: