Kalevi Laurila sanoi
oppineensa viestin salaisuudet Zakopanessa 1962. Hänellä oli toinen
osuus, ja toisena hän pääsi matkaan Väinö Huhtalan avauksen
jälkeen. Ruotsi johti hitusen, sitten Suomi, Neuvostoliitto ja
Norja.
- Osuudelle lähdettiin aivan eri tavalla kuin olin laskemoitu. Pavel Koltshin meni kohta ohitseni ja nappasi saman menoon Ruotsin Sture Granin kiinni. Säntäsin perään.
Heti kun Koltshin otti
Granin kiinni, ruotsalainen siirtyi sivuun ja antoi venäläisen
vetää. Mutta Koltshin oli ikääntynyt mies, eikä jaksanut
loputtomiin. Granhn rankaisi ja löi löylyä lisää. Laurila
livahti Grahnin kannoille. Hän oli yhdessä vaiheessa edelläkin ja
sai Grahnin jäämään nousussa 8 km:n kohdalla. - Älämäessä
Grahn sai minut kuitenkin kiinni. Yhtä aikaa tultiin vaihtoon.
Laurilan viestimiehen
aapinen alkaa kirjaimella 1: ole tarkkana! Ota kokonaisuus ja tilanne
lukuun, On oltava rohkeutta yrittää ratkaisua, mutta se on tehtävä
varmana siitä, että pystyy viemään yrityksensä loppuun saakka. -
Jos ylämäkeen yrittää ja uupuu, voi olla varma että takaa tulee
joku joka ratkaisee... Viestin vaikeus on siinä ettei tilanteita ja
kuvioita voi ennakoida. Hyvä rytminviahtokyky on eduksi. Itseensä
on luotettava. Luonteen pitää olla peräänantamaton. Täytyy
vetää, vaikka vähän pahalta tuntuukin. Vauhtikestävyyttä
tarvitaan, kun joutuu kireään kisaan. On pystyttävä hiihtämään
ylikierroksilla, Korka maitohaponsietokyky on ainoa pelastus.
Innsbruckin olumpialadulla
1964 Laurila oli läksynsä lukenut. Norja ja N-liitto olivat
karkuteillä, Ruotsi kolmantena, kun Laurila pääsi osuudelleen
viidentenä. Laurila tavoitti Ruotsin Janne Stefanssoinin 3-4 km:n
välillä, ja vaihtoon miehet lykkivät yhtä aikaa. - Se oli urani
paras viestinhiihto, sanoi Laurila.
Laurilan mielimatkoja
olivat 15 ja 30 km. Laurila piti pitkistä, looivista nousuista,
Raskailla radoilla hän pärjäsi aina suhteellisesti paremmin kuin
helpoissa maastoissa.
Kalevi Laurila
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti