Pohjalaisen painia
harrastaneen isäntämiehen kiljaisu Suomen ja Ruotsin välisessä
painimaaottelussa Helsingin Massuhallissa 1954: ”Herrajestas, eihän
tuo miähen tarvitte saara kuin sormenpäästä kiinni, kun se jo
heittää.”. Kyösti ”Köpi” Lehtonen pyöritti mielensä
mukaan Ruotsin Åke Jönssonia keyen sarjan ottelussa. Painiaapisen
kaikki hienoudet nähtiin vajaan kolmen minuutin ottelussa, jossa
pääroolissa oli Suomen Köpi Lehtonen. Köpi oli painijan
prototyyppi, vahva kuin karhu, nopea kuin ilves ja kaiken lisäksi
teknillisesti täydellinen. Taktiikka oli hänen heikkoutensa, mutta
harvoin hän sitä tarvitsi.
Nopeutensa Köpi oli
hankkinut pikajuoksusta. Hän oli maamme ilmeisesti paras starttaaja,
sillä 60 metrillä hän oli samaa luokkaa kuin esimerkiksi Voitto
Hellsten. Jämsänkosken Ilveksen lähtijänä hän oli hankkimassa
Kalevan kisoissa SM-pronssia 4x100 m:n viestissä 1957. Pituudessa
Köpi lähenteli seitsemän metrin rajaa.
Napolissa 1953
MM-paineissa oli Köpin ensimmäinen todellinen tulikoe. Kevyt sarja
oli aina ollut suurten nimien ja taitoniekkojen miehittämä. Kolme
miestä erottui muista. Köpin lisäksi Ruotsin jo kultamitalin
olympiakisoissa vallannut Gustaf Freij ja Neuvostoliiton supernimi
Sasame Safine. Köpi hävisi Freijille erittän tiukassa ja
armottomassa ottelussa. Safine puolestaan kukisti ruotsalaisen.
Safine ja Köpi olivat
viimeisenä parina vastakkain. Selätys oli taannut Köpille kultaa,
häviö pronssia ja pistevoitto hopeaa. Köpi lähti tosi mielessä
kamppailuun, ja Safien lensi kuin rukkanen sillasta siltaan. Hän
pysyi pelissä, sillä loistavan siltansa avulla hän esti
selätyksen. Köpin ylivoimainen pistevoitto toi hopeaa, ja Freij vei
maailmanmestaruuden.
Karlsruhen MM-paineissa
1955 kaikki toistui sillä erolla, että Neuvostoliittoa edusti
Gennadi Gamarnik. Hän voitti maailmanmestaruuden. Köpi oli toinen
ja Gustaf Freij kolmas.
Melbournen olympiakisoihin
1956 Köpi valmistautui huolellisesti. Köpi raivasi tieltään ensin
vaarallisen Dimitar Stojanovin. Köpi oli aikaisemmin hävinnyt
Stojanoville, mutta nyt hän maksoi kalavelat korkojen kanssa. Kaksi
viimeistä vastustajaa olivat Unkarin Gyula Toth ja Turkin Riza
Dogan. Turkkilainen yritti jopa purra Köpiä korvaan, mutta sekään
ei auttanut. Toth puolestan lensi selälleen sarjan viimeisessä
ottelussa ilotuliksen saattelemana.
Köpi oli Suomen
edustajana vielä 1960 Rooman ja 1964 Tokion olympiakisoissa. Uusi
vuosikymmen ei enää tuonut menestystä. Roomassa ratkaisematon
ottelun kultamitalisti Avtabdil Koridzen kanssa oli saavutus, mutta
sitten tappio Jugoslavian Branko Martinovicille pudotti Köpin
viidennelle sijalle.
Tokiossa Köpin kävi
vieläkin huonommin. Hän oli höyhensarjan edustajana. Hän voitti
kaksi ensimmäistä otteluaan, mutta ankara painonpudotus vaati
veronsa. Köpi ei päässyt jatkon ylipainon vuoksi. Vaaka oli
lahjomaton, ja köpin tie päättyi.
Kyösti Lehtonen
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8092-9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti