perjantai 10. lokakuuta 2014

Rauno Mäkinen – Melbournen olympiavoittaja

Rauno Mäkinen Melbournen 1956 olympiavoitttajana, vierellään voiton ratkaisijat.

Paini on kimurantti laji. Usein ei riitä, että hoidat itse homman hyvin. Tuomareiden tutkimattomat aatokset johdattavat monesti molskin miehet tilanteeseen, jossa ratkaisu ei ole omissa käsissä. Näin kävi pispalalaiselle poliisille Rauno Mäkiselle olympiaväännöissä Melbournessa 1956. Silloin kun kultamitalin kohtalo ratkaistiin Mäkinen oli hermostunut mies, katsomon puolella. Kreikkalais-roomalaisen painin höyhensarjan (62 kg) mitalijärjestys selviäisi ottelun Imre Plyak (Unkari) – Roman Dzneladse (Neuvostoliitto) aikana. Jos neuvostoliittolainen voittaa jää Mäkinen kolmanneksi, jos Polyak saa pistevoiton on Mäkinen kultamitalisti, jos Polyak kastaan Dsneladsen selälleen on ukarilainen ykkönen.

Neljä vuotta ennen Melbournen jännitysnäytelmää Rauno Mäkinen oli jo puristanut olympiamatolla Helsingissä – tuollooin vapaassa painimuodossa. Helsingissä Mäkinen oli ensikertalaisena hienosti kuudes, mutta itsenäisyyspäivänä 1956 Melbournen Exhibition Buildingin suojissa ei vanhoja muisteltu. Unkarilainen Polyak aloitti räväkästi. Dzneladsen joutui mattoon ja Pustan poika pyöräytti viiksekästä vastustajaansa puolinelsonilla ja perään kokonelsonilla. Dzbeladse oli hilkulla käydä selällään, mutta selviää ahdingosta vatsalleen. Mäkinen ei enää kestä katsoa, vaan siirtyy käytävään.

Unkarin Polyak rynni rajusti.Kansannousun tuoreet tapahtumat antoivat ylimääräisen latingin heimoveljelle, joka riepotti umpiväsynyttä neuvostoliittolaista. Mutta selätystä ei tullut, ja ajan kuluessa kohti loppua nousi kultamitalitoivo suomalaisten mielissä. Mäkinen tuli käytävältä ja näki ottelun päättyvän unkarilaisen pistevoittoon. Rauno Mäkinen oli ikionnellinen ja riemua vielä lisäsi, että kämppäkaveri ”Köpi” Lehtonen otti seruaavassa loppuottelussa hänkin kultamitalin.

Ennen kisoja Mäkinen ja Lehtonen olivat joukkueen mustia lampaita. - Siellä oi kuukausi aikaa perillä ja tottahan me Köpin kanssa lähdettiin illalla kenguruita katteleen. Mutta joukkueenjohto ei siitä tykänny ja antoi rangasituksensa, poistumiskieltoa.
Rauno Mäkinen oli teräshermoinen kilpailija, aina parhaimmillaan suurkisoissa. Roomassa 1960 Mäkiseltä murtui kolmannessa ottelussa kaksi kylkiluuta ja lupaavasti alkaneet kisat päättyivät siihen.

Rauno Mäkinen




Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 2 ISBN 951-30-8903-7

Ei kommentteja: