Timo Mäkinen ja kuuluisa
ajokki Morris Cooper S
Suomalaisen ralliautoilun
nousu maailman kärkeen 1960-luvun alkupuoliskolla lienee yksi maamme
urheiluhistorian voimakkaimmista mullistuksista. Ralliautoilijoiden
menestykset samaistettiin juoksijooiden urotekoihin puoli vuosisataa
aiemmin aina uudelleen käyttöön otetun Flying Finns-nimitystä
myöten. Vanha tarina soviteltiin uuden ajan henkeen: nyt Suomi
ajettiin maailmankartalle.
Sää Merialpeilla oli
surkein miesmuistiin. Lumihiutaleet olivat kuin jalkarättejä, eikä
Morris ”Minin” tuulilasin takaa nähnyt juuri autonkonepeltiä
pitemmälle. Ensimmäinen pikataival oli 47 kilometriä pitkä Col de
Granier, ja se ajettiin valtavassa lumisateessa. Mäkinen ei nähnyt
kovin paljon autostaan, mutta hän ajoi ylivoimaisesti nopeimman
ajan. Hän ohitti matkalla 19 edellään lähtenyttä autoa. Vaikka
Paddy Hopkirk oli samanlaisella BMC-tallin Morris Cooper S:llä
toiseksi nopein, hän jäi Mäkisestä melkein kaksi minuuttia.
Toinen pikataival,
Chamrousse, ja Hopkirk jäi 80 sekuntia lisää. Ja sama tahti
jatkui. Kun auto saapuivat tauolle Gapin pieneen alppikaupunkiin,
letkaa veti Mäkinen. Hän oli aloittanut kilpailun numerolla 52! -
Timo ajoi aivan kuin eri kilpailua kuin muut, Paul Easter on
muistellut. - Hän oli murhaavan ylivoimainen.
Lunta satoi koko ajan
lisää. Sitä kinostui teille niin paljon, että monille pelkkä
eteenpäin pääseminen alkoi käydä mahdottomaksi. Mäkisen autosta
halkesi kerran tuulilasi kun hän joutui sukeltamaan tien yi
pakkautuneen lumivallin läpi.
Stuart Turnerin johtama
brittitalli oli varautunut huonoa keliä varten. Se oli tuonut
Monteen ennennäkemättömän määrän renkaita kuutta autoaan
varten, 550 kappaletta. Parhaimman tuoreeseen lumeen näyttivät
purevan Mäkisen Suomesta hankkimat liukuesterenkaat, joissa kussakin
oli 600 veitsenterävää 12 millin nastaa. Lisäksi Mineissä oli
sähkölämmitteiset tuulilasit ja auton nokalla viisi ylimääräistä
valaisinta näyttämässä tietä. Ne olivat enemmän kuin tarpeen.
Keskieurooppalaisia
kilpailijoita putosi leikistä rypäleinä. Jokaisen erikoiskokeen
alussa lähtijöitä oli vähemmän kuin edellisessä. 240:stä
ralliin startanneesta autokunnasta vain 35 selviytyi ”etape
finaleille”, Monte Carlosta lähtevälle viimeisen yön osuudelle.
Mäkisen ja Easterin Mini oli ainoa, joka oli selviytynyt matkasta
ilman myöhästymispisteitä.
Viimeisen lenkin alkaessa
Mäkisellä oli kymmenen minuutin johto seuraaviin, belgialaiseen
Lucien Bianchin ja ranskalaiseen Patrick Neyret`n Citroeneihin. He
sortuivat vääriin rengasvalintoihin ja menettivät viimeisetkin
mahdollisuutensa. Ratkaiusosuudeksi tarkoitetussa viimeisen yön
kuudesta erioiskokeesta tuli Mäkisen riemusaatto. Hän voitti
pikataivalajoissa seuraavaa yli 19 minuuttia.
Mäkinen oli liittynyt
BMC-talliin 1962 ja ajanut aluksi Austin Heakley 3000:a. Hän tuli
nopeasti tunnetuksi kuljettajana, joka oli kotonaan alustalla kuin
alustalla, kelissä kuin kelissä.
Ralliautoilun historiaan
Mäkinen kirjoitti nimensä varsinaisesti etuvetoisen Cooper S.n
ratissa. Hän teki temppuja, joista rallimaailmassa ei ollut ennen
kuultukaan. Tapa, jolla hän vei ”koirankoppia” Alpien
serpentiineillä, muistutti enemmän heittämistä kuin ajamista. Ja
heittämistä se oikeastaan olikin, sillä Mäkinen käänsi auton
tiukoissa mutkissa vasemaan jalan jarrutuksella, oikea jalka koko
ajan kaasupolkimella.
Mäkisen huioppuvuodet
osuivat 1960-luvulle ja 1970-luvun alkuun. Jos ralliautoilun
MM-sarjaa oli ajettu jo tuolloin, hänen nimensä olis sen
tilastoissa paljon korkeammalla kuin se on nyt, Mäkisen neljän
MM-osakilpailuvoiton joukossa on kuitenkin ainutlaatuinen RAC-rallin
hattutemppu, kolme peräkkäistä voittoa vuosilta 1973-75, jota
brittiläiset rallifanit muistelevat edelleen uskomattomana
saavutuksena.
Suomalaisessa
rallihistoriassa ”Maestro” M'kisen paikka on kiistatta
ensimmäisenä. Hänen neljä voittoaan Juväskylän Suurajoissa
elävät yhä vahvasti suomalaisen ralliyleisön mielessä. Kaikkein
suurimmaksi tarinat ovat kasvaneet vuoden 1967 kilpailun voitosta,
jossa Mäkinen ajoi puolet Ouninpohjan 25 kilometrin pitkästä
pikataipaleesta Minin konepelti pystyssä – eikä jäänyt EK:n
nopeimmasta kuin muutaman sekunnin. Siinä on sitä samaa
sankariainesta kuin Lasse Virenin kaatumisessa ja voitosta Munchenin
olympiakisojen 10 000 metrillä.
Timo Mäkinen
http://www.ksml.fi/erikoissivut/autot/timo-makisen-legendaarinen-triumph-tr3-1957-jalleen-jyskalan-maisemissa/1882513
Jyväskylän Suurajoissa juhlittiin Timo Mäkistä ja mallikelpoista yleisöä
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jyvaskylan_suurajoissa_juhlittiin_timo_makista_ja_mallikelpoista_yleisoa_81519.html#media=81521
Timo Mäkinen with Mini Cooper S at 1000 Lakes Rally 1967
http://www.youtube.com/watch?v=5fV6fUR3OeU
Jyväskylän suurajot 1987 - EK13 (YLE) - Onboard Timo Mäkinen
http://www.youtube.com/watch?v=umQZP4bSCck
Lähdeaineisto
Kilpakenttien sankarit 1 ISBN 951-31-8904-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti