maanantai 9. helmikuuta 2015

Tapio Kantanen – Munchenin kolmas mies

Tilaisuuksia, niitä Tapio Kantaselle kesällä 1972 tarjottiin, mutta hän ei ottanut niitä vastaan. - Kaikki hokivat ympärilläni, että ennätyksestä voisi tulla vain turhia paineita. Silloin uskoin, mutta en enää: Mitäpä paineita minä olisin ME:stä saanut, en ainakaan usko. Muihin sen sijaan kova tulos olisi saattanut vaikuttaa vaikkapa niin, että Munchenin estefinaali olisi juostu hivenen toisella vauhdinpidolla, murahtaa Kantanen, jonka esitykset ennen Muncheniä olivat todella vakuuttavia. Rentoja juoksuja, käsijarru päällä hän rullasi kevyesti maalin jopa 8.24:n vauhdissa.

ME oli silloin 8.22,0. Sen Kantanen alitti 14. syyskuuta, mutta valitettavasti maaliin ehti yksi mies (Anders Gärderod) ennen häntä. Kantanen voitti Munchenin 3000 m:n eseiden alukeränsä ajalla 8.24,8. Kantasen takana loikki maaliin edellisten kisojen 1500 m:n voittaja Kipchoge Keino, 8.27,6.

Toisessa erässä pinkaisivat ensimmäisinä maaliin Ben Jipcho ja Mikko Ala-Leppilampi. Kolmannen erän voitti Pekka Päivärinta. Suomi vastaan Kenia. Suomella kolme mitaliehdokasta? Kantanen seurasi läheltä, kun suomalaisten mitaliehdokkaiden joukko alkoi kaventua ennen loppukilpailua. Pekka Päivärinta harjoitteli käsien nostamista hotellihuoneessa eikä se tiennyt hyvä. Mikko Ala-leppilammen kohtalon Kantanen näki lähempää kuin kukaan muua:- Elmer Ukkola hieroi linjamenttia jalkoihini ja katselin hierontapöydältä, kun Mikko käveli päin vaatenaulakkoa. En aivan ehtinyt huutaa. Naulakko oli niin matala, että se oli todellinen ansa; kuka tahansa olisi voinut iskeä siihen päähänsä.

Veri valui ja tohina oli suuri, mutta Kantanen muistelee ajatelleensa, ettei Mikosta ainakaan ole tässä kilpailussa vaaraa. Kenialaiset eivät sittenkään vetäneet. Keinon npeutta olisi voinut rassata vain kovalla vauhdinpidolla, mutta Kantanen hyväksyi käsikirjoituksen nikottelematta.
Puolimatkaan käveltiin ajassa 4.26. Vasta kaksi kierrosta ennen maalia Bronislaw Malinowski teki aloitteen – ja vain 100 metriä myöhemmin Kantanen oli menettänyt pelin. -Jälkeenpäin olen arvellut, että olin kaksi-kolme askelta liian kaukana. Vauhti kiihtyi niin äkkiä ja yllättäen, että menetin tuntuman Keinoon. Ehkä se kolhaisi hieman..

Muut putosiva heti, paitsi Ben Jipcho, jonka Kantanen tavoitti viimeisellä vesiesteellä ja loikkasi sisäkautta ohi. - Mitään muuta ajatusta siinä ei enää päähän mahtunut, nappi lautaan vain. En tiedä miten olisi loppusuoralla käynyt, jos olisin päässyt Keinon rinnalla tulemaan? Mutta Keino meni mailerin rytmeineen ja Jipcho nousi Kantasen rinnalle. - Minulle on joskus sanottu, etten vetänyt täysillä loppuun saakka. Se ei pidä paikkaansa, kyllä minä maalissa tyhjä olin. Muistan pohtineeni, että toki pronssikin mitalista käy.

Vuonna 1973 Kantanen varmisti asemiaan huipulla ja voitti esteet mm. Euroopan cupinfinaalissa. Toiveikkaana hän lähti EM_Roomaan 1974. -Alkuerässä meni 8.23,8 kuin tyhjää vaan. Finaalin painuin kevein mielin, missää nimessä en lähtenyt ainakaan häviämään. Mitalia ei kuitenkaan tullut. Kolmannella vesihaudalla Kantasen piikkarin piikki lipesi puomilta. Virhe muutaman millin luokkaa, mutta se riitti, Kantanen syöksyi sivuttain veteen. - Voin vakuuttaa, että kun kypystä lentää, takki menee takuulla tyhjäksi. Törmäyksen vaikutukset kertautuivat seuraavalla esteellä. Kantanen kompastui toistamiseen. Maaliin hiipi pettynyt mies.

Elämänsä kunnon Kantanen saavutti 1976. Montrealista hän lähti hakemaan mitalia, mitäpä muuta. - Olin kesällä hävinnyt Anders Gärderudille, mutta odotin tasapäistä kamppailua. Frank Baumgarthertlin vaarallisuuden olin nähnyt Euroopan cupissa 1975, tyyppi oli sitkeä roikkuja ja kova kirijä, vaikka pyörtyilikin omituisesti silloin tällöin. Kolmas kova pala oli tietenkin Malinowski. Jos Kantaselle olisi ennen kilpailua kerrottu, että hän jäisi ajalla 8.12,6 neljänneksi, hän ei olisi uskonut. Vaikea sitä on uskoa vieläkään.

Tapio Kantanen

Tapio Kantanen olympiapronssille

1972 3000 m esteet Muchen oympialaiset

Urheilu on vaietun vuo­si­kym­me­nen­sä vanki


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Pentti Kahma – täydellinen suoritus

Kesän 1973 jälkeen Pentti Kahma tiesi, että seuraavan vuoden EM-kisoissa Roomassa olisi mahdollisuuksia mitaleille. Sunnitelma alkoi toteutua kuitenkin liian hyvin: - Alkukesän jälkeen aloin pelätä, että paineet kasvavat pian liian suuriksi. Olin voittanut Ricky Bruchin ja muut useammankin kerran, tunnustaa Alavieskan palopäällikkö.
Tuossa tilanteessa urheilijan paras vaihtoehto on harjoitella niin paljon, että paras tuloskunto painuu väkisin alas. Silloin voi taistella tosissaan, eikä paljasta välttämättä korttejaan, Vastustajat ja ennen muuta mestaruutta odottava suuri yleisö alkavat miettiä muitakin vaihtoehtoja. Kahma hävisi Bruchille maaottelussa. Se oli mannaa ruotsalaisille, mutta silmänlumetta kaikki.

Rooman uuvuttava helle ei ollut fyysisesti rasitus Kahmalle, joka saapui paikalle myöhään, kaksi päivää ennen karsintaa. Kosteusprosentti kiusasi toisella tapaa:
  • En ollut saada kiekkoa millään oikeaan asentoon, Kädet hikosivat, pää hikois, joka paikka hikosi. Aivan veteläksi en mennyt, mutta yötkin olivat vaikeita, kun silmäkuopat vettä täynnä.

Juuri helteisen kosteuden vuoksi finaalista tuli kaikkien aikojen pirin, neljän tunnin draama. Kaikki kuuvasivat käsiään ja kiekkojaan loputtomiin. Kaksi ensimmäistä loppukilpailuheittoa karkasivat Kahmalta ennen aikojaan. Jotakin 57-58 metriä, niillä ei olisi asiaa kahdeksan parhaan joukkoon. Kolmannella kiekko alkoi lopulta pyöriä. Johtoon: 62.28. Neljäs epäonnistui myös, mutta viides – vaikka tarkka tulos 61,72 ei hätkäyttänytkään – antoi tunteen, että nyt heitto alkaa kulkea.

Ennen viimeistä kierrosta kisaa johti Helsingin 1871 mestari Ludvi Danek tuloksella 62,76. - Viimeisen otin niin tarkasti ja varmasti kuin ikinä, etten ainakaan astu yli tai lipsauta verkkoon. En tietenkän ollut varma että voittaisin näin tarkasti otetuille heitoilla, mutta mahdollisuus oli mielestäni olemassa.

63,62. Jälkeenpäin todettiin, että heitto oli yksi täydellisimmistä suurkisojen painessa tehdyistä. Vain Danek saattoi enää uhata suomalaisen voittoa, Ricky oli menettänyt pelin, hän oli koko kevään häärännyt filmauspuuhissa ja tuonut riesakseen katsomoonkin monikymmenpäisen parven elokuvantekijöitä. Danek alistui. Kiskaisussa ei ollut tarpeeksi pontta. - Minäkö voitin, muistelee tauhallisena ruohikolla loikoillut Kahma miettineensä.

Hermot eivät Kahmalla reistailleet koskaan. Siitä paras esimerkki Montrealista 1976, vaikka Euroopan mestari jäikin kahdeksanneksi. Kun Kahma näki, ettei kunto riitä mitaleille hän pani kaikki riskin varaan. Kahma ei onnistunut, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut yrittää: jos mitali jahtaa, on sama onko neljäs, kuudes tai yhdeksäs.

Kymmenottelu oli Pentti Kahman ensimmäinen rakkaus, vanhemman veljen Markuksen esimerkki ilmeisesti vaikutti. - Joskus on harmittanut, etten katsonut siinä kykyjäni. Alavieskassa ei kuitenkaan ollut kunnon harjoituspaikkoja, tekniset lajit olisivat väkisin jääneet lapsipuolen asemaan. Ainoa mahdollisuus olisi ollut muuttaa jonnekin urheiluopiston kupeelle, mutta se tuntui silloisissa oloissa oudolta. Ei siihen aikaan urheilun perässä juostu, naurahtaa Kahma.

Kykyjä, niitä olisi ollut: 100 m hän juoksi 11,1, hyppäsi pituutta 721 vain muutamia viikkoja ennen ensimmäistä 60 metrin kiekkokaartaan, kuulaa 18,19. Viimeisessä ottelussaan v. 1965 tulivat pisteet 6551.

Pentti Kahma

Kahmalle EM-kiekkokultaa

Pentti Kahma – Euroopan mestari

Alavieskan Viri


Lähdeaineisto Kilpakenttien sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9

lauantai 7. helmikuuta 2015

Marjatta Kajosmaa – paras ilman kultaa

Sapporon kullattomien kisojen harvoja valopilkkuja, josta varttuneella iällä tuli suurkisojen suurhiihtäjä. Marjatta Kajosmaa nousi kansainvälisellel hiihtohuipulle vasta 30-vuotiaana ja kahden lapsen perheenäitinä. Hän voitti 17-vuotiaana TUL:n naisten mestaruuden. Sitten seurasi perheen perustaminen ja yli kymmenen vuoden tauko kilpailemisessa. Hänen ensimmäiset suurkisansa olivat vuonna 1968 Grenoblen olympiakisat.

Marjatta Kajosmaa pääsi heti mukaan huippuvauhtiin. Hän sijoittui sekä 5 että 10 kilometrillä viidenneksi. Mitali vitosella ei jäänyt kuin muutaman sekunnin päähän. Harmittavasti viitosen mitali meni kaatumiseen eräässä jyrkässä laskussa. Kaatumisen seurauksena pipo vinossa Marjatta sivakoi maaliin, mutta eroa pronssiin jäi kolme sekuntia ja kultaankin vain yhdeksän sekuntia.

Kaksi vuotta myöhemmin MM-Tatralla Marjatta Kajosmaa salisti ensimmäiset suurkisamitalinsa. Kympiltä tuli hopeaa ja vietistä pronssia. Lisäksi viitosella Marjatta sivakoi neljänneksi. Suomen menestyksekäs naishiihto oli saanut uuden kansainvälisen tähtensä.

Vuonna 1972 Sapporon olympiakisoissa Marjatta Kajosmaa nousi Suomen ykkäsurheilijaksi saalistaen kisoista mitalin kaikilta kolmelta hiihtämältään matkalta. Lähimmäksi suurkisavoittoa Marjatta Kajosmaa pääsi Sapporon viitosella, mutta kisojen kolminkertainen olympiavoittaja Galina Kulakova oli tälläkin matkalla ylitsepääsemätön este. Kajosmaan rajusta loppurutistuksesta huolimatta Kulakova vei viitosen kullaan viisi sekuntia ennen Marjattaa.

Kympillä Kulakova oli ylivoimainen, mutta Marjatta Kajosmaa kävi tiukan taiston kahden muun neuvostoliittolaisen kanssa himmeimmistä mitaleista. Hopeakamppailussa Marjatta sai tunnustaa Alevtina Oljjinan 2,3 sekuntia nopeammaksi,, mutta pronssimitalin Marjatta nappasi 2,1 sekuntia ennen Ljubov Muhatsevaa.

Naisten 3x5 kilometrin viestissä Neuvostoliitto oli odotetusti ykkönen. Suomi sijoittui Marjatta Kajosmaan ankkuroimana hopealle puolisen minuuttia voittajasta ja yli 20 sekuntia ennen pronssille sijoittunutta Norjaa. Marjatta Kajosmaan mitalisaalis Sapporosta oli komea; kaksi hopeaa ja yksi pronssi.

Vuoden 1974 Falunin MM-hiihdot jäävät aikakirjoihin muovisuksen läpimurtokisoina. Tässä kehityksessä Suomi oli jäänyt selkeästi kilpailijamaistaan jälkeen. Ruotsin, DDR;b ja Tsekkoslovakian hiihtäjät kilpailivat kaikki Falunissa muovisuksilla.
  • Minä hiihdin koko Falunin kisat puusuksilla, mutta muut Suomen tytöt hiihtivät jo viestissä muovisuksilla. Kyllä tämä muovisuksen tuli markkinoille pääsi yllättämään suomalaiset pahasti. Suomessa ei tajuttu, että suksien ero luistossa voi olla niin suuri. Kyllä ruotsalaisten, itäsaksalaisten ja tsekkien menestys kisoissa oli paljolti muovisuksen ansiota, Marjatta Kajosmaa arvio. Marjatta Kajosmaan sijoitukset MM-Falunissa olivat 9.s sija kympillä, 15.s sija viitosella ja neljäs viestissä.

Viidensiin eli viimeisiin surkisooihinsa Marjatta Kajosmaa osallistui vuonna 1976 Seefeldin olympiakisoissa. Siellä 38-vuotias sisupussi nappasi kuudennen suurkisamitalinsa sivakoimalla viestissä yhdessä Liisa Suihkosen, Hilkka Kuntola ja Helenä Takalon kanssa hopealle.

Marjatta Kajosmaa saavutti menestyksekkään uransa aikana useita voittoja arvostetuissa kansainvälisissä hiihtokisoissa, Holmenkollenilla hänet kruunattiian voittajaksi seitsemän kertaa henkilökohtaisilla matkoilla ja kerran viestissä. Ounasvaaralla hän voitti kuudesti ja Puijolla viidesti. Esiolympialaisissa Kajosmaa voitti 10 km Sapporossa 1971 ja Seefeldissä 1975. TUL:n mestaruuden Marjatta Kajosmaa hiihti viisi kertaa.

Marjatta Kajosmaa

Kajosmaa MM-mitaleille Ylä-Tatralla

Suomelle naisten viestihopea Sapporossa

Olympiahistoriaa, Sapporo 1972: Suomalaiset järkyttyivät

Lähdeaineisto Kilpakenttin sankarit 3 ISBN 951-30-8902-9